Suurin on poissa

Foolproof Blind Date "Zira"
15.3.2004 - 9.9.2016

Olin vasta täyttänyt 12, kun Zira muutti meille. Olen melkein 18, kun saattelin mummon syksyisenä perjantai-iltapäivänä ikiuneen. Maailman upein, maailman taitavin, maailman hienoin Sipulius, joka antoi niin paljon. Zira oli aina paikalla kun tarvitsin tukea, vaikka se ei osannutkaan puhua. Se painoi päänsä syliin ja nuoli käsiä, se ymmärsi. En voi tarpeeksi kiittää tätä upeaa eläintä meidän yhteisistä vuosista, kaikesta mitä se opetti ja kaikesta ilosta, mitä se toi elämääni. Sirppelin poismeno kosketti monia, se oli sellainen koira joka hurmaa kaikki pelkällä olemuksellaan. Niin iloinen, niin reipas, niin viisas, minun oma Pieni Urhea Belgialaiseni. Ikävä jonka Zira jätti jälkeensä on musertava, joka ikinen hetki kaipaan sen hännänheilutusta ja sen uskollista katsetta. Nyt tiedän että rakkaan mummon on hyvä olla, siellä missä se ikinä onkaan. Sippura ei tule koskaan unohtumaan, se elää kaikessa mitä tulen koirien kanssa tekemään. Sen myötä rakastan koirien kanssa touhuamista, sitä onnea mikä sen silmissä loisti vielä viimeiselläkin kerralla, kun se sai tottistella eteisessä nakkiensa eteen. Rakkain karvahapsupöksy. Toivottavasti me vielä joskus nähdään.

Vain yksi voi olla ensimmäinen, ja olen onnellinen että se oli Zira. ♥

Lepää rauhassa rakas.

Mummobelgi sairastaa

Mummo treeneissä pari vuotta takaperin

Mummokoira on ollut tähän mennessä hämmästyttävän terve, ollakseen jo 12-vuotias. Sinä aikana kun se on ollut meillä, se on käynyt eläinlääkärissä neljästi, kerran rokotuksilla. Ensimmäisellä kertaa leikeltiin haljennutta kynttä, toisella kerralla käytiin vain sennutarkastuksessa tutkimassa, mitä eläinlääkärillä on Ziran kunnosta sanottavaa.

Tänään käytiin vierailemassa kunnaneläinlääkärillä kello yhdeksän aamulla, vähän vakavempien ongelmien takia. Zira alkoi ontua pari viikkoa takaperin, melko satunnaista takajalan pomputtelua ja hetkittäistä ontumista. Ajattelin että se on revähtänyt, kun kyseessä ei ole mikään maailman ketterin koira. Se liukastelee ja kompastelee, törmäilee ja tömähtelee. Oletuksena oli, että rouva on kiirehtinyt sohvalta alas vähän turhan vauhdikkaasti ja siten reväyttänyt koipensa. Ontuminen ei ottanut loppuakseen, joten puhuttiin jo muutenkin eläinlääkärin varaamisesta, jotta selviäisi mikä siellä jalassa laittaa Sirpan kolmijalkaiseksi. Sunnuntaina, palauduttuani reissusta Tampereelta, oli näky aika karu. Samaan jalkaan, jota Zira oli tosiaan jo hetken aikaa ontunut, oli noussut puolikkaan kananmunan kokoinen patti. Kukaan ei oikein osannut sanoa mistä se olisi voinut tulla, kenties ampiaisen pistos tai tikku? Kohdassa ei kuitenkaan näkynyt haavoja, eikä Zira aristanut sen painelua. Kaikki kauhukuvat välähtelivät mielessä, aina kyyn puremasta murtumaan. Patti ei ottanut yönkään aikana pienetyäkseen, joten heti maanantaiaamuna soittoa eläinlääkäriin.

Tänään käytiin sitten kääntymässä vastaanotolla, jossa eläinlääkäri tutki patin päällisin puolin. Tällä hetkellä jalkaa hoidetaan tulehduskipulääkkeellä ja vahvoilla antibiooteilla, ilmeisesti jonkinlaisena tulehdustilana. Tämähän on hyvä uutinen, koska se on hoidettavissa pois antibioottikuurilla....!
Mutta. Koska kaikessa on aina mutta. Patti on selkeästi kiinteä, kova ja vaikuttaa olevan kiinni luussa, mikä voi viitata myös osteosarkoomaan, eli luusyöpään. Valitettavasti oirekuva sopii mummon oireisiin vähän turhankin osuvasti, mutta yhä elätellään toivoa siitä, että kyseessä olisi vielä hoidettavissa oleva vaiva. Epäily luusyövästä nousi kyllä itsellenikin mieleen jossain vaiheessa, sillä Ziran isä on lopetettu luusyövän vuoksi vain kymmenen vuoden iässä. Mutta eihän meidän koira...

Mikäli antibioottikuuri ei viikon aikana pure ja oireet helpotu, on vaihtoehtoina röntgenkuvaus tai lopetus ilman varmaa diagnoosia. Vielä palloillaan sen suhteen, lähdetäänkö siinä tapauksessa enää kiusaamaan mummelia röntgeniin. Toisihan se varmuuden diagnoosista, mutta Ziralla on jo ikää, eikä se muutenkaan enää ole elämänsä kunnossa. Tällä hetkellä Sirpe ei onnu, sillä se saa ison annoksen kipulääkettä antibioottikuurin ohella. Juuri nyt ei voi oikeastaan kuin toivoa, että antibioottikuuri toimisi ja kyseessä olisi vain tulehdus, ja mummolla olisi vielä tervettä aikaa jäljellä.

rakas. <3

I'm the queen B

Hurjan taitava laina-Paula

postauksen kuvat  © Elisa Salmi

Mitä tekee koiraharrastaja lauantaiaamuna? Laittaa kellon herättämään ennen kahdeksaa lähteäkseen ohjattuun tokopäivään. Tulipahan tuettua FMBB-joukkuetta osallistumalla, ja päivä olikin ihan antoisa. Koulutus pidettiin Hämeenkyrössä, Kyröskosken Käyttökoirien kentällä. Reissattuakin siis tuli ihan tarpeeksi yhden viikonlopun tarpeiksi. 

Kuten otsikosta voi päätellä, mukaan koulutukseen lähti treenilainakoira Paula, joka on hirrrrveän hieno 4-vuotias dobermanninarttu. Paulan kanssa on tarkoitus yrittää ehtiä tämän vuoden puolella vielä koekentille, saa nähdä mitä muuta keksitään pienen dobberin pään menoksi. Hirveän kiva koira.

Ensimmäistä settiä päästiin treenaamaan joskus puoli kahdentoista aikaan. Oltiin ykkösryhmän kuudes koirakko, joten hyvin ehti katselemaan muidenkin treenejä ja imemään itseensä tietoa. Ekaan settiin mahdutettiin ruudun työstöä, saatiin hyviä neuvoja paikan vahvistamiseen. Paulan kanssa ei koskaan ennen olekaan tehty tokoruutua, mutta luulen että pk-puolen eteenmenon pohjalta ainakin ruutuun juokseminen on suht helppoa opettaa. Sitten vielä pitäisi saada vahvistettua koiralle oikea paikka lihasmuistiin. Ja ohjaaja lopettamaan turha varmistelu. Siinä taitaa olla isompi työ. 

Ekan setin loppuun tehtiin vähän kontaktiharjoituksia. Paulalla toki on varsin hyvä kontakti ja minun makuuni todella hyvä työmotivaatio, mutta me ollaan vielä sen verran uutukainen koirakko, ettei tollaisten hömppäjuttujenkaan treenaaminen tee yhtään huonoa. Dobberinpalikka vaan oli sitä mieltä että ihan tyhmä juttu, namia tänne niinkun olis jo. Kaikkensa se teki, ennen kuin päässä syttyi lamppu ja tajusi luopua naminryöstöyrityksistä ja ottaa kontaktia. 

Tokassa setissä oli tarkoitus tehdä kuolleen kapulan noutoa, ohjattua ajatellen. Pitkän päivän jälkeen Paula alkoi kuitenkin olla suht väsynyt, ja oli vähän sitä mieltä että voit hakea sen kapulan ihan ite. Vähän alkoi jo keskittyminen herpaantua ja pää pyöriä, joten lähinnä sitten leikittiin patukalla ja haukutettiin. Lopetettiin treeni namien syöttelyyn ihan pikkujutuista, että jäisi molemmille hyvä mieli. Hirveän hienosti se kyllä tsemppasi loppua kohti, vaikka väsymys jo painoikin. Paula pääsikin suoraan kentältä autoon, ja oli omistajan mukaan ollut loppuillan rättipoikki. 

Itselleni jäi tokopäivästä hirveän hyvä mieli. Paula toimi lopun väsymystä lukuunottamatta todella hienosti, ottaen huomioon että tässä oli kyseessä ehkä meidän viidennet yhteiset treenit ja vielä todella pitkä päivä. Olin itse aluksi vähän epäileväinen sen suhteen, tuleeko treenaamisesta oikein mitään, vai meneekö koko aika oikeiden nappien etsimikseksi. Vaan vielä mitä, en juuri tyytyväisempi voisi olla. Saatiin hirveästi hyviä neuvoja ja työkaluja, että päästään tästä eteenpäin. Nyt täytyy ajatuksella alkaa tutustua uusien sääntöjen myötä tulleisiin avoimen liikkeisiin. Pitkästä aikaa taas kisakentille pääsy tuntua realistiselta ajatukselta, ja treenimotivaatio on huipussaan. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin, kiitos Kaisalle hienon koiran lainaamisesta :)

jostain syystä blogger näyttää kuvat tosi rakeisina, parempilaatuiset saa klikkaamalla kuvan auki.

But tonight, i'll need you to stay

Mummokoira täytti eilen 12 vuotta. <3

Sirpu on nyt virallisesti VANHA. Se on vanhin koira, joka meillä on koskaan ollut. Sillä olisi ihmisten vuosissa ikää rapiat 84 vuotta, mikä on melko vaikuttava saavutus. Ikäisekseen vanha rouva on edelleen loistavassa kuosissa, mutta vanhuus ei tunnetusti tule yksin. Kuulo on teräsmummolta jo jonkin verran heikentynyt, ja uni maistuu paremmin kuin ennen. 19.3. juhlitaan meidän ja Sipulin vuosipäivää, silloin tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun karvapallo asteli meidän elämäämme.

hyvää synttäriä rakas <3
toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä <3

Olipa kerran suosikkirotulistaus

Olen tämän jo muutamaan kertaan kirjoitellut luonnoksiin, mutta aina jostain syystä jättänyt julkaisematta. On kiva päästä tutkimaan eri rotuja ihan ajatuksella, ja hyvä syy saada blogiin jotain elämää.

FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Tässä ryhmässä löytyy useampia suosikkeja, joita on hankala laittaa järjestykseen. Belgit, bortsu, beussi, kelpie ja welsh corgi cardigan kuitenkin komeilevat top vitosessa. Näiden rotujen edustajia haluaisin vielä joskus omistaa, kunhan elämäntilanne sallii aktiivisen harrastamisen. Corgin sitten taas voisi ottaa vain hömppätokokoiraksi, tähän rotuun voin sanoa rakastuneeni ensi silmäyksellä! Ulkonäkö, ne korvat <3 tuitui.

FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Hirvittävän paljon vieraampi roturyhmä, suurimpaan en ole perehtynyt oikeastaan yhtään. Riisenin ja dobberin voisin kuitenkin kuvitella omistavani, joten sanotaan nyt että ne ovat suosikkirotuni tätä ryhmästä. Haaveissa kuitenkin pysyttelevät varmasti aina ja ikuisesti leonbergi, newfoundlandinkoira ja pyreinettenmastiffi. Tätä kolmikkoa en osaisi kuvitella omaan kotiini, ne vaativat paljon tilaa eikä varsinkaan kahden ensimmäisen terveystilanne taida olla kovin vahvoissa kantimissa. Jos etsisin vahtikoiraa maalle, kallistuisin ehdottomasti johonkin näistä. Ei se ego vaan se koko.

FCI 3 Terrierit

Terrierit eivät koskaan ole olleet mitenkään päin lähellä sydäntäni, enkä voisi kuvitella itseäni sellaisen omistajana. Jos kuitenkin pakko olisi valita, niin sileäkarvainen kettuterrieri ja englanninkääpiöterrieri miellyttävät ulkonäkönsä puolesta eniten.

FCI 4 Mäyräkoirat

Tähän on vain yksi vastaus! Normikokoinen karkeakarvainen mäyräkoira. Sellaisen haluaisin vielä omistaa itse, mutta perheestäni niitä on löytynyt useampia. Aivan mahtavia tyyppejä olleet kaikki.

FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Tämänkään tyyppiset koirat eivät erityisesti miellytä, joten en ole näihinkään hirveästi perehtynyt. Lyhyen briiffauksen jälkeen rodut oli helpompi valita ainakin ulkonäkönsä puolesta. Jos ottaisin koiran FCI vitosesta, se olisi todennäköisesti akita tai eurasier. Muiden koirien käyttötarkoitus (esimerkiksi karjalankarhukoira ym metsästyskoirat) ei minulle sovi, tai sitten ulkonäkö ei miellytä.

FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat

Beaglet on hauskoja, samoin dalmikset. Näistä voisin kuvitella omistavani lähinnä dallun, sillä beaglet eivät käyttötarkoituksensa vuoksi todennäköisesti soveltuisi minulle. Dallut taas sopisivat ainakin kevyempään hömppäharrasteluun, joten tämä olisi varmaankin valintani tästä ryhmästä.

FCI 7 Kanakoirat

Olen syntynyt ja kasvanut kanakoirien keskellä, joten näistä löytyy henkilökohtaista kokemusta enemmän kuin tarpeeksi. Meillä on ollut lähinnä saksanseisojia, sekä yksi korthalssingriffoni. Jos tästä roturyhmästä valitsisin itselleni koiraa, kääntyisin varmaankin setterien tai saksanseisojien puoleen. Nämä miellyttävät ulkonäöltään sekä luonteeltaan eniten, seisojien kanssa kun voi metsästyksen lisäksi harrastella muutakin. Niiden riistavietti ei ole niin räjähtävä kuin joillain metsästyskoirilla, ja oikealla koulutuksella ja motivoinnilla ne osaavat sulkea riistan hajut ulkopuolelle tarvittaessa.

FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Tästä roturyhmästä haluaisin vielä joskus omistaa ainakin labbiksen ja tollerin, sillä ne sopivat kanakoirien tapaan muuhunkin harrasteluun kun metsästykseen. Vesikoiraa minun on vaikea kuvitella omistavani, sillä ne eivät ulkonäöltään ole yhtään minun tyyppisiäni koiria. Varmasti varsin passeleita harrastuskoiria, itselleni vain en osaisi sellaista kuvitella.

FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat

Perhoskoira, kromföhrländer ja villis. Siinä top 3 tästä roturyhmästä, ja varmasti joskus tulen vielä hommaamaan tällaisekin. Viimeistään sitten kiikkustuolissa, kun harrastaminen on taakse jäänyttä elämää. 

FCI 10 Vinttikoirat

Jos vinttarin ottaisin, se olisi ehdottomasti whippet. Muita silmää hiveleviä ilmestyksiä ovat ratalinjainen grey ja venäjänvinttikoira, nämä ovat todella upean näköisiä otuksia. En vain usko voivani tarjota isolle vinttikoiralle sopivaa kotia, tosin whippet on melko korkealla "tuleva koira"-listalla. Saa nähdä, mihin elämä heittelee, ja kotiutuuko meille seuraavaksi vipukka, vai ei.

You're my everything

Toverikoira

Eilen saimme hyvin erityislaatuisia vieraita, kun meille matkasivat puolentoista tunnin matkan päästä ystäväni Laura ja tämän 13-viikkoinen jämtlanninpystykorva, Tosca. Tämä isokorvainen ja äänekäs pörröpallo oli meille ennestään tuntematon, mutta jopa vanhusliiga otti pennun vastaan melko hyvin. Olin yllättynyt varsinkin Zirasta, se ei kertaakaan ollut hitlerinä päällepäsmäröimässä pentua, vaan antoi sen melko hyvin olla. Ottoa taas ei kiinnostanut, as usual.

Blogger näköjään nielaisi näistä laadun. Huoh.

Tilannepäivitystä

Suunnitelmista poiketen, tämän vuoden joulukalenteri ei toteudu. Koneeni päätti mennä ja hajota, joten kuvia en pääse käsittelemään ja blogiakin joudun päivittelemään puhelimella ajan x.

Sirpa kävi viimeviikolla eläinlääkärillä sennutarkastuksessa. Otettiin pissanäyte, verikoe, kuunneltiin sydän ja tarkastettiin yleiskunto. Ei moitittavaa, ei edelleenkään merkkejä diabeteksestä tai muista elimellisistä ongelmista joita on tarjottu syyksi mummon hillittömään juomiseen. Vielä annetaan kahden viikon kipulääkekuuri muiden fyysisten kiputilojen pois sulkemiseksi, mutta sen jälkeen voidaan (toivottavasti!) todeta että meillä asuu terve sennukoira <3

Questions asked

Pelottavan kauniisti-blogin kirjoittaja heitti meitä 11 kysymystä-haasteella. Kiitos siitä :)
ehkä tää on viimenen kerta kun teen tän

Miksi päädyit ottamaan koiran juuri siltä kasvattajalta mistä se on? Oliko sinulla sen lisäksi muita vaihtoehtoja?

Meillä kumpikaan koira ei ole tullut suoraan kasvattajalta pentuna, joten tähän kysymykseen on hiukan vaikeaa vastata... Toisaalta Sirpen kohdalla ei voisi olla tyytyväisempi, sillä olin jo ennen Ziran ottamista tutustunut muutamaan Foolproofin koiraan ja pidin niistä kovasti.

Uros vai narttu? Miksi?

Meillä on kotona ollut aina lähinnä narttuja, mutta seuraavaksi aion ottaa ehdottomasti uroksen. Narttujen kanssa mulla ei itsellä oikein kemiat kohtaa, vaikka tämänkin hetkinen koira on narttu. Olen aina kokenut urokset luonteiltaan suoraviivaisemmiksi ja helpommiksi kuin nartut, tietysti poikkeuksia löytyy. Tarkoituksena on joka tapauksessa kastroida tuleva koira jossain kohtaa, niin juoksuiset nartutkaan ei ole sitten ongelma.

Onko koirasi helppo kuvattava? Kuvaatko mielummin riehuvia vai paikallaan olevia koiria? 

EI OLE. Zira on hyvin epäkuvauksellinen koira, eikä se pidä kameralle poseeraamisesta. Helpoiten siitä saa onnistuneita kuvia huijaamalla sitä katsomaan muualle, tai sitten heiluttelemalla nakkia kameran yläpuolella... Itse tykkään eniten kuvata riehuvia koiria, varsinkin jos niitä on useampia. Niihin kuviin saa vangittua sen fiiliksen, kun koirilla on maailman parasta kun ne saavat rällätä reikä päässä keskenään. Paikallaan olevia koiria tulee kuitenkin useiten kuvattua, mikä on vähän tylsää. Kuvista tulee usein aika samanlaisia eikä niillä ole juurikaan valokuvauksellista arvoa minulle. Tietysti onnistuneet kuvat on kiva säilyttää ja katsoa muutaman vuoden päästä miltä koira silloin näytti. Mutta on vähän turhauttavaa, kun muistitikulla on noin 200 samanlaista, samalla ilmeellä otettua pääkuvaa.

Onko jotain lajia missä et voisi kuvitella sinua ja koiraasi?

Koiratanssi on sellainen laji, etten voisi kuvitella harrastavani sitä. Laji on varmasti mahtava harrastus koiralle ja omistajalle, ja koiratanssiesityksiä on kiva katsella kehän laidalta. Syy siihen etten varmaankaan alkaisi tätä lajia harrastaa, on lähinnä se että oma koordinaationi ja kehonhallintani ei riittäisi. Enkä ole tarpeeksi pitkäjänteinen opettamaan koiralle tanssiohjelmaa. 

Haluatko että tulevaisuuden ammattisi liittyy koiriin / eläimiin? 

Joskus sata vuotta sitten haaveilin kovasti eläinlääkäriksi opiskelemisesta, kuten varmaan sadat muutkin eläinhullut pikkutytöt... Haave kuitenkin jäi, ja lähdin opiskelemaan liiketaloutta. Pitkään mietin myös eläintenhoitajaksi hakemista, mutta lopulta totesin, että en halua ammattini liittyvän suoranaisesti eläimiin. Haluan pitää tämän täysin harrastuksena, enkä usko että jaksaisin panostaa enää omien koirien treenaamiseen jos saisin jo työpaikalla yliannostuksen eläimistä. Olisi kyllä hienoa päästä joskus töihin johonkin eläintarvikekauppaan.

Mikä kuva on sellainen mitä et koskaan halua menettää? Miksi?

 

Tämä.

 

Onko sinulla jotain koiratarvike merkkiä jota erityisesti suosit ja joka menee muiden edelle? Miksi juuri se? 

Eipä oikeastaan, meidän koirilla on hyvin sekalaisesti vähän kaikkialta saatuja tai ostettuja varusteita. 

Onko sinulla treeneissäsi joku 'vakkarikuvajaa'? Kuka se on ?

 

Ei ole, tuttavapiirissäni ei ole hirveästi järkkärin omistavia tai kuvaustaitoisia ihmisiä, jotka ehtisivät tulla kuvaamaan meidän treenejä. 

Jos sinun pitäisi nyt alkaa harrastamaan (koira) lajia joka on sinulle täysin uusi, mikä se olisi? Miksi?

 

Rauniot! Oon muutamia rauniovideoita katsellut, ja se näyttää kyllä hirveän kivalta lajilta. Koira saa käyttää monipuolisesti sekä kroppaansa että nenäänsä, joten ehdottomasti kokeilisin jos pääsisin.

Harrastatko mitään muuta koiraharrastuksen lisäksi?

 

Välillä käyn heppailemassa, en varsinaisesti tunneilla, mutta tuttu pitää aina silloin tällöin tallitöitä ja  valokuvauskeikkoja vastaan yksityistunteja.

Mikä on maksimi määrä koiria kerrallaan?

 

Sanoisin, että siinä kahden ja viiden välillä. Tärkeintä on se, että lauma on toimiva ja tasapainoinen eikä koiria tarvitse pitää jatkuvasti eristettynä eri tiloihin tappelujen ehkäisemiseksi.

Tällä kertaa en jaksa keksiä enää kysymyksiä, joten jokainen halukas voi haastaa itse itsensä samoilla kysymyksillä :)

Linkitä blogisi!

Olit sitten jo ennestään tuttu tai aivan uusi naama -
LINKITÄ BLOGISI!

Joulukuu kolkuttelee jo ovella, mikä tarkoittaa tietysti Pienen Urhean Belgialaisen joulukalenterin aukeamista! Kahdenkymmenen neljän luukun täydeltä kuvia ja postauksia - ja tietysti muidenkin blogien esittelyjä. 

Mitä me sitten tehdään?

Linkitä oman blogisi http://-alkuinen osoite tämän postauksen kommenttikenttään, mielellään omalla nimelläsi. Joulukuun koittaessa arvovaltainen raati valitsee blogeista viisi kivointa, ja nämä pääsevät tulossa olevaan blogien esittelypostaukseen.  Aikaa teillä on 1.12.2015 saakka. Blogin lukijamäärällä tai koirien roduilla ei ole merkitystä, joten aivan kaikenlaisia (koira)blogeja saa linkitellä esille.

 

mitä meille kuuluu?

Alkaa jo pikkuhiljaa puuduttaa sanoa, että ei taaskaan yhtään mitään...

Päivät kuluvat koirien osalta lähinnä sohvalla makoillen ja lenkkeillen, en rehellisesti edes muista koska olisin viimeksi treenannut jomman kumman kanssa jotain, ellei nyt jotain pikaista olohuonetemppuilua lasketa. Nopeasti pimenevät illatkin vievät treeni-inspiraatiota, kun ei oikein huvita treenata pilkkopimeässä, eikä alaikäiselle ja ajokortittomalle ole hirveän helppoa liikkua (varsinkaan koiran kanssa) täältä valaistulle kentälle.  Koirat saavat siis vietellä pimeimmän kauden yli treenilomaa, tosin Zira saa pikkuhiljaa siirtyä täyseläkkeelle treenaamisesta ja muista nuorten hömpötyksistä. Mummokoira on edelleen oma energinen ja iloinen itsensä, mutta pikkuhiljaa alkaa jo vanhuudenhöperyys vaivata. Täyttäähän se jo pian 12, eiköhän se ole jo eläkkeensä ansainnut.

Ottopod on taas lähdössä kohti leikkausta, sillä pappakoira on kehitellyt kylkeensä taas kohtuullisen massiivisen rasvapatin, joka poistetaan muutaman viikon päästä.

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin:

valaiskaa rakkaanne kun illat pimenee! 😘🐾 #näypimeässä #lights #autumn #darkness #mastersofdarkness #belgianshepherd #schipperke

Kuva, jonka Nenni 🎀 (@breakthebridges) julkaisi 28. 10ta 2015 klo 8.53 PDT

Autumn is a second spring when every leaf is a flower.

I'm taking over my body, back in control

Me ollaan taas elelty ihan tavallista arkea, joskin koirat on olleet oikeasti täyslomalla jopa lenkkeilystä. Onnea on iso piha, jossa ne saa temmeltää päivät perheen menossa mukana.

Anyways, Sirpeliini kävi tuossa muutama päivä takaperin Tanjalla hierottavana. En oikein enää muista mitä sieltä löytyi, mutta käsittääkseni ainakin kaula/niska-akseli oli aika jumissa. Selkäkään ei taida olla enää entisensä, jäykempiä kohtia löytyi lapojen välistä ja ristiselästä, joiden voisi olettaa pitävän sisällään esimerkiksi spondarimuutoksia, varmaksi ei voi kukaan sanoa. Tän tunnin kestäneen käsittelyn jälkeen mummokoira oli aivan eri hurtta, se olisi mielellään hyppinyt tasajalkaa. Lenkilläkin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että liike on selkeästi rennompaa ja takajalkojen liikekin on muuttunut ravissa "tikityksestä" rennoksi ja pitkäksi. Tanjalle suurkiitos mummon pahimpien kremppojen korjaamisesta <3

Rakkauskaksikko, Vivacissimo ja Zira <3

Tämän lisäksi Zira on kunnostautunut tallikoirana, se on pariin otteeseen päässyt mukaan heppailemaan. Vielä olisi opiskeltavaa siinä, ettei hevosen jalkoihin saa juosta. Eikä niille sais murista tai haukkua. Olisi mukava päästä ottamaan Zira mukaan maastolenkeille hevosen kanssa ilman pelkoa että se rynnii jalkoihin tai alkaa jahdata heppaa. Näkee että Zira kuitenkin ihan tykkää hepoista, vaikka ne vielä isolta kooltaan jännittääkin.

Liebster Award

Haasteen ideana on saada näkyvyyttä tuoreimmille, lukijamääriltään pienemmille blogeille.

Kiitos haasteesta Janni (Toimintakyvyttömät)!

---

HAASTEEN SÄÄNNÖT:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa
4. Keksi nimetyille uudet 11 kysymystä

VASTAUKSET:

1. Ihannekoirasi kolme tärkeintä ominaisuutta, mitkä ne olisivat?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että koira osaa rauhoittua ja levätä silloin kun aktiviteettia ei ole tarjolla. Toiseksi tietysti koiran oma moottori ja halu tehdä töitä. Kolmanneksi ominaisuudeksi nimeäisin hyvän ruokahalun, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin nirso koira.

2. Entä mitkä ovat kolme parasta ominaisuutta juuri omassa koirassasi?

Zirassa on ehdottomasti parasta sen varmuus, sen voi huoletta viedä mihin tahansa ihmisvilinään, ja se osaa ottaa ihan lunkisti. Se ei paineistu ihmispaljoudessa vaan yleensä heittäytyy ruuhkabussissa edessäolevan penkin alle kyljelleen ja alkaa nukkua. Toisena parhaana ominaisuutena nimeäisin edellisessäkin kysymyksessä vastaamani rauhoittumisen, kun ei treenata tai olla lähdössä lenkille, mummo makaa selällään sohvalla tassut kohti kattoa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä sen anteeksiantavuus. Olen saanut opettaa asioita yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta en edelleenkään ole onnistunut pilaamaan tai aiheuttamaan Sirpelle ongelmakäyttäytymistä. Paras koira <3

3. Onko sinun ja koirasi yhteisen taipaleen varrelle mahtunut hetkiä tai tilanteita, jotka olisit halunnut hoitaa toisin?

On. Lähes kaikki irtokoirakohtaamiset, joissa Sirpe on ollut hihnassa. Nämä on aiheuttaneet sille pienimuotoista remmirähjäämistä, mikä pysyy kurissa kunhan se on ohituksissa käskyn alla. Ärsyynnyn itse hyvin suuresti siitä, jos irtokoira tunkee oman koirani iholle. Vieraasta koirasta on kauempaa vaikeaa sanoa, aikooko se vain haastaa leikkiin vai tehdä molemmista remmissä olevista koiristani muussia. Zira lukee minua ja elekieltäni todella vahvasti, joten se on reagoinut ärsyyntymiseeni alkamalla rähisemään. Nykyään yhä harvemmin se viitsii alkaa haukkua toisille koirille, yleensä ohi mennään niskavillat pystyssä, mutta hiljaa.

4. Entä sellaisia hetkiä, joista olet erityisen ylpeä?

Olen ylpeä niistä hetkistä, kun olen pystynyt luottamaan Ziraan täysin. Kun se on lähtenyt jahtaamaan jänistä, mutta tullut pois käskystä. Kun se on irti ja vastaan tulee koiria tai ihmisiä, eikä se reagoi niihin mitenkään, vaan tulee ilman pyyntöä kävelemään viereeni. Joillekin ihmisille hirveän pieniä ja itsestäänselviä asioita, mutta olen ylpeä siitä, että voin sanoa luottavani koiraani sataprosenttisesti.

5. Mikä on se juttu, josta sinä ja koirasi yhdessä nautitte eniten?

Uiminen! Olemme Ziran kanssa molemmat hirveitä vesipetoja, joten mikäs siinä. Zira on niin hulluna veteen, että yleensä menee sinne ilman leluakin ihan mielellään. Ja ui itsekseen ympyrää, niin että ihmisten ei tarvitse keskittyä jatkuvasti kuolaisen ja hiekkaisen lelun heittelyyn, vaan voi itsekin kastautua järvessä.

6. Mikä on viimeisin koiraan liittyvä hankintasi?

Ziralle Hunter's Collectionin nahkapanta ja pinkki kuminen frisbee.

7. Onko olemassa jokin esine, kuten juuri SE tietty harja, lempihihna tai mikä tahansa vastaava, joka on arjessanne korvaamaton?

Ei oikeastaan. Meillä on kaikkia tarvikkeita useampaa sorttia, niin tulee käytettyä mitä milloinkin. Molemmilla koirilla on useampi panta ja hihna, Ziralla vielä kahdet valjaatkin. Yleensä ulos lähtiessä tulee napattua mukaan se mikä käteen sattuu.

8. Mitä teillä syödään? Koetko sopivan ruokavalion rakentamisen koirallesi haastavana?

Koirat syövät vaihdellen joko Racinellin Lammasriisiä, HauHau Championin Kanariisiä tai Maukkaan lihapötköjä (kana/kalkkuna/nauta/poro/sika). Molemmille koirille tämä ruokavalio sopii mainiosti, turkit ovat hyvässä kunnossa ja paino pysyy kurissa. Jossain vaiheessa Zira sai allergiaoireita nappulasta joka sisälsi viljaa, näillä nappuloilla oireet ovat pysyneet poissa.

9. Missä vietätte koirasi kanssa mieluiten aikaanne (rannalla, metsässä, tavallisella kävelylenkillä etc.)?

Metsässä, siellä on helpointa saada koirat liikutettua. Vaihtelevaa maastoa, paljon hajuja nuuskittavaksi ja tilaa juosta.

10. Pakkoristeytys. Kaksi eri rotua. Mitkä valitsisit?

Apua, tää on vaikea. JOS saisin valita mitä ominaisuuksia pennut perivät vanhemmiltaan, risteyttäisin varmaankin bordercollien ja whippetin. :D Koira jolla on whippetin ulkonäkö mutta bordercollien miellyttämisenhalu ja oppimiskyky, ottaisin itse sellaisen enemmän kuin mielelläni.

11. Mikä olisi mielestäsi tärkein ohje uudelle koiran omistajalle?

Käytä maalaisjärkeä. Niin rodun valinnassa kuin koiran koulutuksessakin. Sillä selviää yllättävän pitkälle.

---

11 KYSYMYSTÄ HAASTETTAVILLE

1. Onko koirallasi hassuja tai erityisiä tapoja?
2. Kuljetko koirasi kanssa julkisilla? Jos kuljet, miten koirasi suhtautuu matkustamiseen?
3. Onko sinulla erityisiä suosikkirotuja koiramaailmassa?
4. Mitä harrastusta vielä haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
5. Millainen on teidän tavallinen päivänne pähkinänkuoressa?
6. Pakkoristeytys, kaksi eri rotua. Mitkä valitsisit?
7. Mitä olet viimeksi ostanut koirallesi?
8. Mikä on paras yhteinen muistosi koirasi kanssa?
9. Koirasi lempitemppu?
10. Saako koirasi nukkua sängyssä tai sohvalla? Miksi/miksi ei?
11. Miksi juuri tämä rotu, joka sinulla juuri nyt on?

11... eiku siis  6 HAASTETTUA

 Life with Shepherds
Team Turbocharged
Heklamaista
IN ACTION
Koirankuonoja
Prinsessat ja astronautti

And ladies shouldn't be messed with

Pidemmittä puheitta, blogi jää toistaiseksi hiljaiselolle. Yksinkertainen syy tähän hiljaiselelyyn on täysi motivaation puute koirablogin kirjoittamiseen, kun ei ole mitään mistä kirjoittaa. Treenaaminen on jäänyt aika perusteellisesti taka-alalle, kun koirat nauttivat ansaituista eläkepäivistään sohvalla maaten ja kuraojissa kieriskellen. 

Valoa on kuitenkin tunnelin päässä nähtävissä, sillä saan lähitulevaisuudessa treenilainaan malinoisnarttu Carun, jonka kanssa on tarkoitus ruveta treenaamaan tottista ja jälkeä tokon ohella. Suurensuuret kiitokset Carun omistajalle Iidalle joka antaa minulle mahdollisuuden saada taas koira treenattavaksi! <3 

Tokopossu Otto Von

Ei olekaan ilmeisesti hetkeen tullut kirjattua ylös Pienen Mustan sankaritekoja tokon saralla. Pikkupossu tekee nykyään duunia galaksien asennosta riippuen tosi hyvin! Ollaan päästy vihdoin etenemäänkin perusasentojen ja maahanmenon hinkkaamisesta. Hiljalleen ollaan päästy kasailemaan kaukoja, kokeillen hieman eri variaatioita tekniikkojen suhteen. Haluan opettaa pikkupiskille ns. hissikaukot, jolloin ei jouduttaisi taistelemaan saman eteenpäinryömimisongelman kanssa, kuin Ziran kaukoissa. Ilmeisesti pienen säädön jälkeen työ alkaa tuottaa tulosta, sillä äskettäin Otto väläytteli jo äärettömän hienoja maahan-seiso-vaihtoja. Istumisen suhteen pitää vielä jatkaa hinkkaamista, sillä Oton mielestä on tosi kiva ottaa pari askelta taaksepäin seiso-istu-vaihdossa. Ja istu-maahan-vaihto on edelleen hyvin hidas. Kiva kuitenkin huomata, ettei tässä ihan hakata päätä seinään. Valoa tunnelin päässä?

Seuraamisen suhteen ollaan aivan yhtä alkutekijöissään kuin aiemminkin, ellei jopa hiukan enemmän. Perusasennon paikka on Otolle edelleen hyvin epäselvä, välillä se unohtuu aivan liian taakse ja välillä taas edistää ainakin koiranmitan verran. Jotain pieniä seuruupätkiä ollaan otettu, niissä paikka on hirveän paljon selkeämpi eikä elä yhtään niin paljon, kuin voisi kuvitella perusasennon perusteella. Jatketaan treenejä ja mietitään edelleen uusia mahdollisuuksia tuon perusasennon selättämiseen, se kun on aika tärkeä palanen koko tokotouhussa...

nothing.

Saatte nyt kuvituskuvina hyyyyvin vanhaa insta-settiä.

Yllätys yllätys, me ei taaskaan olla tehty oikeasti yhtään mitään. Ollaan vaan oltu, ihmetelty ja nautiskeltu kesästä. Tai on koirat puuhastelleet jotain pieniä temppuhetkiä ja aktivointileluja, mutta enimmäkseen keskittyneet makoilemaan sohvalla ja syömään. Eilen kyllä yritin etäisesti aktivoitua belgin kanssa, ajoin sille jäljen ja tein pienet lyhyet tottistelut. No, kannattiko? Ei.

Jäljellä Zira oli ihan pihalla, ei hajuakaan kuusta eikä maasta. Eikä varsinkaan siitä, että jotain jälkeä olisi pitänyt ajaa... Ei voi syyttää edes jäljen haastavuutta, sillä se oli hyvin suoraviivainen ja ruokaa oli joka askeleella, eli lähes seisova pöytä katettu belgille peltoon. Mutta ei kun ei, ei irronnut yhtään. Kun oltiin muutama hyvä askel saatu jäljestettyä, päätin antaa laiskuudelle (ja palelemiselle) luovutusvoiton ja lähdettiin hakemaan loppupalkka ja pihalle tottistelemaan. Edelleen mummo oli ihan eri kiertoradalla kun ohjaaja, perusasentoja se tarjosi vinosti eteen ja seuruista se tippui ihan heti. Kuitenkin pakko sanoa, että muutaman sekuntin mittaisia pk-seuruita se vilautteli niinä hetkinä kun mahduttiin samaan kuplaan. Oikein hienoa, nättiä ja ennen kaikkea suoraa ja innokasta seuruuta löytyi, kun vähän kaiveli. Siihen me sitten lopetettiinkin, ei rassattu kummankaan hermoja yhtään enempää :D

Koko kesälle ei ole oikeastaan mitään kummempia suunnitelmia, pitäisi ehkä jotain mätsäriä tai kimppatreenejä katsella jossain kohtaa, kun saisi aikaiseksi siirtyä ihmisten ilmoille.

Special order: some talent

Löysinpäs konetta tyhjennellessäni jotain ennen julkaisemattomia kuvia (tai ainakaan en itse muista että olisin näitä tänne koskaan tyrkännyt!) Lähinnä talvimatskua, joka tuntuu melko kaukaiselta nyt, kun kesäloma kolkuttelee ovella..

<3

Zira ja Luna

Ja sitten aivan toisenlaisiin asioihin! Pääsin viikonloppuna ottamaan tottista monen hyvin erilaisen koiran kanssa. Lyhyeen ja ytimekkääsen treeniin pääsi yhteensä viisi koiraa, neljä lyhytkarvaista saksanseisojaa ja rhodesiankoirapappa. Oli melkoinen elämys päästä tekemään töitä kovin erilaisten koirien kanssa, sillä jokaisen kohdalla joutui korjaamaan hyvin paljon omaa asennettaan ja tapojaan.

Ihan ensimmäiseksi treeniin pääsi Manu-seisoja, jonka kanssa treenaaminen oli hyvin rauhallista ja seesteistä. Se ei kauheammin sähellä (ainakaan verrattuna kolmeen seuraajaansa..). Sen kanssa sai oikeasti hieman hermolepoa, kun ei tarvinnut jatkuvasti yrittää hillitä suunnatonta intoa.

 Manun jälkeen siirryin pienen mustan Luna-tyttösen puikkoihin, josta koitan kovasti leipoa jonkunlaista tokoprojektia. Hitaasti mutta varmasti, mustilaisen seuruu on parantunut huomattavasti eikä intoa ainakaan puutu yhtään! Vähitellen lähdetään hiomaan seuruun tekniikkaa, paikkaa ja rauhallisuutta, ei ole kovin helppoa yrittää seuruuttaa kainaloon asti keulivaa koiraa :D

Thumba <3

Tämän kaksikon jälkeen pääsin testaamaan Morris-seisojaa, jonka kanssa suurin osa ajasta meni muistutteluun siitä, että nyt oltiin tekemässä tottista eikä etsimässä lintuja :p Hyvin hauska ja symppis "pienine" kenguruloikkineen, kunhan sen sai keskittymään olennaiseen. Toiseksi viimeisenä kuvioon asteli puolivuotias Quu-pentu, jonka kanssa tehtiin ihan vain lyhyt sessio perusjuttuja.

Viimeisenä pääsin testaamaan jo kokeneempaa, 9-vuotiasta rhodesiankoirapappa Thumbaa. Voi että tyyppi oli liikuttava päästessään tekemään juttuja! Huomasi kyllä, että toisenlaisia koiria on tullut paljon treenattua. Papparainen ei kovin kestä toistoja, se kyllä kyllästyy huomattavasti nopeammin kuin miellyttämisenhaluinen paimen, tai edes hieman itsepäinen sipukka. Oli mielenkiintoista päästä tekemään tottista niin erilaisen koiran kanssa, sillä joutui itse oikeasti kiinnittämään huomiota omaan osaamiseensa ja tekemiseensä.

Thumban kuvien copyright Irina Korte

I'm back by popular demand, some people don't understand why I'm laughing

Sussu paiskasi meitä taas kerran kysymyshaasteella, joten laitetaan vahinko kiertämään Esmelle, Arolle ja Heidille sekä Heklalle omistajineen!

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?

- Tää on todella vaikea kysymys! Toisaalta meidän parin vuoden takainen (ja ainoa :D) AVO1 TKK:n piirinmestaruuksista lukeutuu tähän kastiin. Se fiilis oli huikea, kun oltiin samassa kuplassa järkyttävästä kisajännityksestä huolimatta. Kuitenkin, suurin saavutukseni on se, että saan joka päivä katsoa sitä, kuinka epävarmasta lapasesta on kuoriutunut itsevarma ja se on aina lähdössä häntä heiluen tekemään "jotain juttuja", ihan sama onko se frisbeen heittelyä nurtsilla vai jäljestystä metsässä. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan minun suoritukseni, enkä tiedä oltaisiinko me ikinä päästy tähän ilman treenikaverien tukea ja neuvoja. 

Oton kanssa taas suurin saavutus on se, kun se joskus ja jouluna tulee ensimmäisestä kutsusta luokse... :D

2. Mitä arvostat koirassasi?

- Zirassa arvostan hyvin suuresti sen rauhallisuutta kaikissa uusissa tilanteissa. On mahtavaa omistaa koira, jonka voi peltojen ja metsien keskeltä hyvillä mielin raahata Turun keskustaan kävelemään eikä se ole moksiskaan ohikulkevista koirista, autoista tai ihmisistä. Samoin se, että se ei kiipeile seinille jos ei jatkuvasti saa jotain duunia. Otossa taas arvostan sitä, että se hoitaa tehtävänsä sunnuntaitokoilijana ja sylikoirana uskomattomalla tarmolla ja häntä aina heiluen.  

3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)

- Oikeastaan kaikki sekaisin. Naksutinta tulee harvemmin käytettyä, koska se noin keskimäärin yleensä on jossain ihan muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla... Suurimmaksi osaksi käytän pelkästään positiivista vahvistusta, enkä myöskään yleensä anna negatiivista palautetta suorituksista. Huonommat jätän kokonaan huomiotta, ja sitten saadaan superpalkka kun tehdään oikein. Pakotteita käytän ainoastaan ääritilanteessa, eli hyvin harvoin. Pyrin myös aina olemaan puuttumatta koiran toimintaan fyysisesti, sillä yleensä näihin tehoaa jo litania kovaäänisiä painokelvottomuuksia :D

4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?

- Näitä on paaaaaljon! Haaverotujen pitkähköltä listalta löytyy muunmuassa husky, jota tuskin voisin koskaan ottaa, sillä en pysty tarjoamaan sille rotutyypillistä toimintaa tarpeeksi usein. Olisi huippua myös omistaa joku jättirotuinen koira, esimerkiksi nöffi, tosin sellaista tuskin tulee sen  terveydentilan ja tilantarpeen takia koskaan taloudesta löytymään. Toinen mielenkiintoinen olisi leonberginkoira, mutta sellaistakaan tuskin meidän taloudesta koskaan löytyy.

5. Uros vai narttu? Miksi?

- Uros. Olen koko ikäni asunut narttukoirien keskellä, ja välillä pistää pännimään, kun kaiken joutuu suunnittelemaan sen perusteella koska on odotettavissa juoksut. Ja siltikään se ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä konsanaan :D meillä asuneet urokset ovat aina olleet paljon narttuja lunkimpia tapauksia ja mutkattomia tyyppejä. 

6. Paras yhteinen muistonne?

- Tääkin on tosi vaikea! Ja näitä on monta :D ainakin ensimmäinen yö, kun Zira oli juuri muuttanut meille. Se, kun jalkopäässä nukkui vihdoin kerällä se oma kauan haaveiltu belgianpainajainen. Ja se, kun se ekaa kertaa palautti kapulan käteen. Ja kun me käytiin MYNSKillä mölliaksaamassa itsellemme 15vp :D Ja jokainen sänkkärirallittelukerta, kun näkee kuinka pörröpallero nauttii siellä kirmailemisesta.

7. Idolisi koiramaailmasta.

- En varsinaisesti seuraa kenenkään "pro-harrastajan" uraa niin, että osaisin valikoida sieltä jonkun koulutusmetodiensa tai menestyksensä takia idolin arvon ansaitsevan henkilön. Kuitenkin salaa ihailen blogin kautta Jannia, tämän koiria ja ajatuksia koiramaailmasta. Hänellä on hyvin paljon samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin, ja ennen kaikkea asenne kohdallaan! 

8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?

- Z: "Mulla on nälkä. Mä kuihdun. Huomaatsä? En oo saanu ruokaa ainakaan tuntiin..."

- O: "Älä sinä tule siihen kertomaan mitä mun pitäis tehdä, mulla on tää homma hanskassa ja sä oot tiellä"

9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?

- 2 tai 3. Olisi hienoa omistaa isompikin määrä koiria, jos tilat ja resurssit siihen riittää; mutta tärkeintä on se että kotona on tasapainoinen lauma, jossa ketään ei sorsita tai ajeta ahtaalle. Säästää myös omistajan hermoja, koska koirista on toisilleen seuraa.

10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.

Haastetuille kanssa samanmoiset kysymykset:

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?

2. Mitä arvostat koirassasi?
3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
5. Uros vai narttu? Miksi?
6. Paras yhteinen muistonne?
7. Idolisi koiramaailmasta.
8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.