torstai 25. joulukuuta 2014

Vuoden 2015 tavoitteet

4 kommenttia:
Tällekin vuodelle oli paljon tavoitteita, joista suurinta osaa ei saatu toteutettua. Ehkä ensi vuonna paremmin?

Zira, vuosi 2015
- pysyä terveenä!
- PALJON (suunnitelmallisia) hyvän mielen treenailuja
- opetella kulkemaan heppahommissa mukana satunnaisesti
- ehkä tokokoe ensi kesälle? Riippuu Pirpulan kunnosta.

Otto, vuosi 2015
- pysyä terveenä
- yleinen hallinta enemmän treenin alle
- suunnitelmallisuutta ja kestävyyttä treeneihin
- häiriötreeniä
- tokokoe ensi syksylle?

Jenni, vuosi 2015
- opettelee suunnittelemaan treenejä
- mielenhallintaa ja kisajännitys kuriin
- pipoa löysemmälle!




lauantai 20. joulukuuta 2014

Roadtrip to Tampere

Ei kommentteja:

Eräänä kauniina perjantaina pakattiin pieni urhea belgialainen, muutama kassi ja kamera autoon. Auton nokka starttasi kohti Tamperetta, moikkaamaan Elisaa. Ensin tehtiin pieni mutka Kalevassa ja käytiin Zibirin kanssa Santulla hyvin pikaisesti. Perjantai meni hyvinkin rauhallisissa merkeissä, lähinnä makoillen, höpötellen ja lenkkeillen. Tai, käytiin me ottamassa yhdessä puistossa nopeat tottikset. Ilmeisesti matkasta väsähtänyt koiraparka oli aivan jossain muussa ulottuvuudessa eikä mikään oikeen sujunut niin kun Strömsössä.. Treenilöiden jälkeen suunnattiin vielä kauppaan. Tai Elisa suuntasi, Sirppa sai leikkiä upeaa cityhauvaa odottamalla kaupan edessä. Ei se jaksanut edes pöhistä muille kulkijoille, vaikka pimeää ja muuten jännää olikin.

Tänään oli kuitenkin belgianhaiveneläimellä  aivan toinen ääni kellossa, kun suunnattiin uimahallinpuistoon treenaamaan Annun ja Ginin kanssa. Pienen eksymisprosessin (...) jälkeen päästiin kuitenkin tositoimiin. alkuun Gini sai ottaa tottiksia ja allekirjoittanut heilui lähinnä kameran takana. Zirbe teki semilyhyet treenit, lähinnä muisteltiin noutoa ja vähän seuruuta. Muun treenin päätteeksi Kippura pääsi vielä kokeilemaan vähän tokoilua Annun kanssa. Oikein pätevänä oli pieni haukku.

Treenien jälkeen käytiin heittämässä kamera Elisalle ja kipaistiin Wuf.fiin ostamaan Kirpulle ruokaa. Puolen tunnin ihmettelyn jälkeen nappasin tassukansalaiselle Chewiesin strutsinlihasäilykkeen ja puristeluun viihdykkeeksi. Nyt on melko väsynyt koirareppana sohvannurkassa, luu sopivalla etäisyydellä yllättävää pikkunälkää varten.

 Kuvia ilmestyy blogiin, kunhan saan ne käsiteltyä. Kuvituskuvana pelki citykoirana.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Erikoispostaus 2: Tarina Ziran takana

Ei kommentteja:
Olkoon tää nyt jonkinlainen joulukalenterin luukku, vaikka tänä vuonna laiskuus voittikin, enkä jaksa sellasta toteuttaa.

Kuten ainakin osa blogin vanhemmista lukijoista tietääkin, pieni hapsutassu Zira muutti meille 19.3.2011, 7-vuotiaana. Mutta mikä on tarina Ziran takana?

Kaisa-dreeveri
Kun vanhempani erosivat, meille ei jäänyt asumaan yhtäkään koiraa vakituisesti, vaan aina välillä joku isäni koirista kävi  hetken verran "hoidossa" meillä. Pääosin aikaa meillä viettivät hetkittäin dreeverinarttu Kaisa ja saksanseisojauros Unski. Meille ei edes pitänyt tulla koiraa. Ei, ennen kun oltaisiin muutettu. Äiti ei tykännyt lainkaan, kun kinusin vähän väliä ties millaista koiraa; rotulistalta taisi löytyä perhoskoira, corgi, sakemanni, sheltti.. Pentukuume oli todella kova ja kaipasin suuresti omaa koiraa jonka kanssa touhuta, harrastaa ja puuhailla muuten vain. 

Unski
Vähitellen rotutoive selkeni, Lauran Luka-belgin myötä. Tapasin treeneissä ja koiratapahtumissa muita belgejä, jonka myötä päätin itsekin haluavani moisen. Helmikuun lopussa 2011 sain sellaisen puhelinsoiton, jota ei ihan heti unohdeta. Iskä kertoi, että sillä on meille yllätys, mutta ei suostunut kertomaan yhtään enempää. Hetken väsytystaiston jälkeen selvisi, että mulle olis koira tarjolla, jos vaan sen haluan ottaa. Aluksi olin hieman kahden vaiheilla, sillä halusin pennun, oman pienen pulleamasuisen pennun. Josta saisin ihan itse leipoa juuri sellaisen kuin tuntuu. Sain sähköpostiin linkin koiranettiin ja muutaman kuvan, jonka perusteella tein aika nopeasti päätöksen ottaa Ziran ainakin koeajalle. Siitä alkoi harvinaisen pitkä kahden viikon odotus, joka päättyi 19.3.2011, kun Ziran entisen omistajan auto saapui pihaan. "Mitä mä oon menny ottamaan", oli ensimmäinen ajatus, kun näin jäisellä pihatiellä liukastelevan, melko kaljunnäköisen belgin jota selkeästi epäilytti koko juoni. Kun olin hetken verran ehtinyt tutustua Ziraan, lähdettiin lyhyelle metsälenkille, ettei mummotervu kovin paineistuisi nähdessään Tanjan lähtevän kotiin ilman sitä. Hetken pieni urhea belgialainen jaksoi ihmetellä, mihin se Hänen Oma Ihminen hävisi, mutta nopeasti se oli kuin kotonaan (lue: varastamassa pöydälle jääneitä pullia). Sille tielle se jäi, en edes harkinnut koeajan päätyttyä palauttaa tuota pientä mummoeläintä, joka tälläkin hetkellä retkottaa jaloissani lämmittämässä varpaitani.