Hyvän mielen treenit

Jaksoin pitkästä aikaa tehdä pikkupeekille perusteelliset tokotreenit. Mitä me tehtiin? Ei oikeestaan varsinaisesti MITÄÄN.
Pitkästä aikaa jaksoin "lämpätä" koiran tottisteluja varten kunnolla. Haukutin, leikitin, nostatin intoa. Annoin sen hyppiä nenille, olla kova jätkä ja saalistaa sydämensä kyllyydestä. Ja sieltä jostain karvan ja kuolan seasta löyty taas se asennebelgi, joka sanoo ärr ja tekee silleen niinku kunnolla. Tällä kertaa päätin, että nyt loppu löysäily. Siinä meinas belgillä iskeä epätoivo, kun mikään ei riittäny. Aina voi olla parempi, nopeesti, innokkaampi. Ja se oli.

Luoksarissa Zirbe yleensä ennakoi stoppia, pudottaa raviin ja kyttää. Nyt pähkäiltiin yhdessä, että sellanen peli ei kyllä vetele. Kun tehdään, tehdään kunnolla. Ei ravata, vaan käskystä sieltä sit tullaan ku naton ohjus. Ja Zirbuhan tuli! Vielä, kun saatais sekä into että tekniikka kasattua samaan pakettiin. Tän mahdollistamiseks tein pienen sotasuunnitelman. Lelun kanssa treenataan motivaatiota, mielentilaa ja yleistä vireisyyttä. Iltaruoalla belgi saa tahkota tekniikkaa, perusasentoja ja muuta pientä kivaa.

The sky is not my limit...I am.

Laiska treenaaja ilmoittautuu! Ilmakin tosin on ollu ku frankensteinin morsian, joten sekään ei oo kauheesti houkutellu ulos... Mut ollaan me jotain tehty. Jotain. Belgin kanssa ollaan naksuteltu temppuja ja suorempaa perusasentoa, kun meinaa poikittaa kun kierrokset nousee. Jonkunsortin käännöstreeniä ollaan tehty kytkettynä, kun hihnassa meinaa heittää koko homman lekkeriksi. Yleisesti tykkäilen Zirbun tekemisestä hurjasti, kalju kana on hieno kun vaan pääsee oikeeseen flow-mielentilaan.

Pikkupiskin kanssa ollaan kans touhotettu! Yhä edelleen jauhetaan samaa baby steps-tyyliä, maahanmenoa, perusasentoa ja kontaktia. Nyt ollaan uskallettu joskus kokeilla jotain pihallakin, ja yllättävän kivasti jätkä on kiinnostunutkin treenaamisesta, kun itse olen vihdoin tajunnu että Ottomobiili ei ole Zira. Se ei kestä toistoja, ei vaikka ois kilo nakkeja tarjolla. Sitä kiinnostaa sen hetken kun kiinnostaa, 2-3 onnistunutta toistoa ja vihelletään homma poikki. Oon yleisellä tasolla tosi tyytyväinen Ottomonin tän hetkiseen tasoon, kun ottaa huomioon treenien määrän ja oman motivaation treenata.

Oton kanssa ollaan agiliidettykin vähän, lähinnä muisteltu lähettämistä namitargetille, takaakiertoa ja babykeppejä, ja kirjaimellisesti meinas leuka tippua kun schipperi teki yllättävällä intensiteetillä duunia! Olin odottanu että homma menee siihen, että se juoksee riman yli, syö nakin ja lähtee viipottamaan omiaan, mutta jäbä päättikin tulla jalkoihin hyppimään, "jos vielä vähän jos vielä vähän"-ilme naamallaan. Ylpeys <3

Zira on saanu viettää agitaukoa, ja hälle on varattu hieronta-aika 24.5, jonka jälkeen alotellaan agiliito ainakin joissain määrin vielä. Ehkä.

Attitude is a little thing that makes a big difference

1. 10-vuotias teräsvyötiäinen
2. pomppiva karvainen kumipallo

3. halibelgi ei ole sylibelgi
4. lentävä kapieläin

oppan gangnam style!

+ ekstrana Sipuli tahtoi liittyä kiertävään sirkukseen. ei herunu lupaa.