tiistai 19. toukokuuta 2015

Special order: some talent

Ei kommentteja:
Löysinpäs konetta tyhjennellessäni jotain ennen julkaisemattomia kuvia (tai ainakaan en itse muista että olisin näitä tänne koskaan tyrkännyt!) Lähinnä talvimatskua, joka tuntuu melko kaukaiselta nyt, kun kesäloma kolkuttelee ovella..

<3
Zira ja Luna






Ja sitten aivan toisenlaisiin asioihin! Pääsin viikonloppuna ottamaan tottista monen hyvin erilaisen koiran kanssa. Lyhyeen ja ytimekkääsen treeniin pääsi yhteensä viisi koiraa, neljä lyhytkarvaista saksanseisojaa ja rhodesiankoirapappa. Oli melkoinen elämys päästä tekemään töitä kovin erilaisten koirien kanssa, sillä jokaisen kohdalla joutui korjaamaan hyvin paljon omaa asennettaan ja tapojaan.

Ihan ensimmäiseksi treeniin pääsi Manu-seisoja, jonka kanssa treenaaminen oli hyvin rauhallista ja seesteistä. Se ei kauheammin sähellä (ainakaan verrattuna kolmeen seuraajaansa..). Sen kanssa sai oikeasti hieman hermolepoa, kun ei tarvinnut jatkuvasti yrittää hillitä suunnatonta intoa.

 Manun jälkeen siirryin pienen mustan Luna-tyttösen puikkoihin, josta koitan kovasti leipoa jonkunlaista tokoprojektia. Hitaasti mutta varmasti, mustilaisen seuruu on parantunut huomattavasti eikä intoa ainakaan puutu yhtään! Vähitellen lähdetään hiomaan seuruun tekniikkaa, paikkaa ja rauhallisuutta, ei ole kovin helppoa yrittää seuruuttaa kainaloon asti keulivaa koiraa :D

Thumba <3
Tämän kaksikon jälkeen pääsin testaamaan Morris-seisojaa, jonka kanssa suurin osa ajasta meni muistutteluun siitä, että nyt oltiin tekemässä tottista eikä etsimässä lintuja :p Hyvin hauska ja symppis "pienine" kenguruloikkineen, kunhan sen sai keskittymään olennaiseen. Toiseksi viimeisenä kuvioon asteli puolivuotias Quu-pentu, jonka kanssa tehtiin ihan vain lyhyt sessio perusjuttuja.

Viimeisenä pääsin testaamaan jo kokeneempaa, 9-vuotiasta rhodesiankoirapappa Thumbaa. Voi että tyyppi oli liikuttava päästessään tekemään juttuja! Huomasi kyllä, että toisenlaisia koiria on tullut paljon treenattua. Papparainen ei kovin kestä toistoja, se kyllä kyllästyy huomattavasti nopeammin kuin miellyttämisenhaluinen paimen, tai edes hieman itsepäinen sipukka. Oli mielenkiintoista päästä tekemään tottista niin erilaisen koiran kanssa, sillä joutui itse oikeasti kiinnittämään huomiota omaan osaamiseensa ja tekemiseensä.


Thumban kuvien copyright Irina Korte

tiistai 5. toukokuuta 2015

I'm back by popular demand, some people don't understand why I'm laughing

1 kommentti:
Sussu paiskasi meitä taas kerran kysymyshaasteella, joten laitetaan vahinko kiertämään Esmelle, Arolle ja Heidille sekä Heklalle omistajineen!

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?
- Tää on todella vaikea kysymys! Toisaalta meidän parin vuoden takainen (ja ainoa :D) AVO1 TKK:n piirinmestaruuksista lukeutuu tähän kastiin. Se fiilis oli huikea, kun oltiin samassa kuplassa järkyttävästä kisajännityksestä huolimatta. Kuitenkin, suurin saavutukseni on se, että saan joka päivä katsoa sitä, kuinka epävarmasta lapasesta on kuoriutunut itsevarma ja se on aina lähdössä häntä heiluen tekemään "jotain juttuja", ihan sama onko se frisbeen heittelyä nurtsilla vai jäljestystä metsässä. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan minun suoritukseni, enkä tiedä oltaisiinko me ikinä päästy tähän ilman treenikaverien tukea ja neuvoja. 
Oton kanssa taas suurin saavutus on se, kun se joskus ja jouluna tulee ensimmäisestä kutsusta luokse... :D


2. Mitä arvostat koirassasi?
- Zirassa arvostan hyvin suuresti sen rauhallisuutta kaikissa uusissa tilanteissa. On mahtavaa omistaa koira, jonka voi peltojen ja metsien keskeltä hyvillä mielin raahata Turun keskustaan kävelemään eikä se ole moksiskaan ohikulkevista koirista, autoista tai ihmisistä. Samoin se, että se ei kiipeile seinille jos ei jatkuvasti saa jotain duunia. Otossa taas arvostan sitä, että se hoitaa tehtävänsä sunnuntaitokoilijana ja sylikoirana uskomattomalla tarmolla ja häntä aina heiluen.  


3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
- Oikeastaan kaikki sekaisin. Naksutinta tulee harvemmin käytettyä, koska se noin keskimäärin yleensä on jossain ihan muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla... Suurimmaksi osaksi käytän pelkästään positiivista vahvistusta, enkä myöskään yleensä anna negatiivista palautetta suorituksista. Huonommat jätän kokonaan huomiotta, ja sitten saadaan superpalkka kun tehdään oikein. Pakotteita käytän ainoastaan ääritilanteessa, eli hyvin harvoin. Pyrin myös aina olemaan puuttumatta koiran toimintaan fyysisesti, sillä yleensä näihin tehoaa jo litania kovaäänisiä painokelvottomuuksia :D

4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
- Näitä on paaaaaljon! Haaverotujen pitkähköltä listalta löytyy muunmuassa husky, jota tuskin voisin koskaan ottaa, sillä en pysty tarjoamaan sille rotutyypillistä toimintaa tarpeeksi usein. Olisi huippua myös omistaa joku jättirotuinen koira, esimerkiksi nöffi, tosin sellaista tuskin tulee sen  terveydentilan ja tilantarpeen takia koskaan taloudesta löytymään. Toinen mielenkiintoinen olisi leonberginkoira, mutta sellaistakaan tuskin meidän taloudesta koskaan löytyy.

5. Uros vai narttu? Miksi?
- Uros. Olen koko ikäni asunut narttukoirien keskellä, ja välillä pistää pännimään, kun kaiken joutuu suunnittelemaan sen perusteella koska on odotettavissa juoksut. Ja siltikään se ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä konsanaan :D meillä asuneet urokset ovat aina olleet paljon narttuja lunkimpia tapauksia ja mutkattomia tyyppejä. 

6. Paras yhteinen muistonne?
- Tääkin on tosi vaikea! Ja näitä on monta :D ainakin ensimmäinen yö, kun Zira oli juuri muuttanut meille. Se, kun jalkopäässä nukkui vihdoin kerällä se oma kauan haaveiltu belgianpainajainen. Ja se, kun se ekaa kertaa palautti kapulan käteen. Ja kun me käytiin MYNSKillä mölliaksaamassa itsellemme 15vp :D Ja jokainen sänkkärirallittelukerta, kun näkee kuinka pörröpallero nauttii siellä kirmailemisesta.


7. Idolisi koiramaailmasta.
- En varsinaisesti seuraa kenenkään "pro-harrastajan" uraa niin, että osaisin valikoida sieltä jonkun koulutusmetodiensa tai menestyksensä takia idolin arvon ansaitsevan henkilön. Kuitenkin salaa ihailen blogin kautta Jannia, tämän koiria ja ajatuksia koiramaailmasta. Hänellä on hyvin paljon samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin, ja ennen kaikkea asenne kohdallaan! 

8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
- Z: "Mulla on nälkä. Mä kuihdun. Huomaatsä? En oo saanu ruokaa ainakaan tuntiin..."
- O: "Älä sinä tule siihen kertomaan mitä mun pitäis tehdä, mulla on tää homma hanskassa ja sä oot tiellä"

9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
- 2 tai 3. Olisi hienoa omistaa isompikin määrä koiria, jos tilat ja resurssit siihen riittää; mutta tärkeintä on se että kotona on tasapainoinen lauma, jossa ketään ei sorsita tai ajeta ahtaalle. Säästää myös omistajan hermoja, koska koirista on toisilleen seuraa.

10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.




Haastetuille kanssa samanmoiset kysymykset:

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?
2. Mitä arvostat koirassasi?
3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
5. Uros vai narttu? Miksi?
6. Paras yhteinen muistonne?
7. Idolisi koiramaailmasta.
8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.