Pidemmittä puheitta, blogi jää toistaiseksi hiljaiselolle. Yksinkertainen syy tähän hiljaiselelyyn on täysi motivaation puute koirablogin kirjoittamiseen, kun ei ole mitään mistä kirjoittaa. Treenaaminen on jäänyt aika perusteellisesti taka-alalle, kun koirat nauttivat ansaituista eläkepäivistään sohvalla maaten ja kuraojissa kieriskellen.
Valoa on kuitenkin tunnelin päässä nähtävissä, sillä saan lähitulevaisuudessa treenilainaan malinoisnarttu Carun, jonka kanssa on tarkoitus ruveta treenaamaan tottista ja jälkeä tokon ohella. Suurensuuret kiitokset Carun omistajalle Iidalle joka antaa minulle mahdollisuuden saada taas koira treenattavaksi! <3
