keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mummobelgi sairastaa

Mummo treeneissä pari vuotta takaperin
Mummokoira on ollut tähän mennessä hämmästyttävän terve, ollakseen jo 12-vuotias. Sinä aikana kun se on ollut meillä, se on käynyt eläinlääkärissä neljästi, kerran rokotuksilla. Ensimmäisellä kertaa leikeltiin haljennutta kynttä, toisella kerralla käytiin vain sennutarkastuksessa tutkimassa, mitä eläinlääkärillä on Ziran kunnosta sanottavaa.

Tänään käytiin vierailemassa kunnaneläinlääkärillä kello yhdeksän aamulla, vähän vakavempien ongelmien takia. Zira alkoi ontua pari viikkoa takaperin, melko satunnaista takajalan pomputtelua ja hetkittäistä ontumista. Ajattelin että se on revähtänyt, kun kyseessä ei ole mikään maailman ketterin koira. Se liukastelee ja kompastelee, törmäilee ja tömähtelee. Oletuksena oli, että rouva on kiirehtinyt sohvalta alas vähän turhan vauhdikkaasti ja siten reväyttänyt koipensa. Ontuminen ei ottanut loppuakseen, joten puhuttiin jo muutenkin eläinlääkärin varaamisesta, jotta selviäisi mikä siellä jalassa laittaa Sirpan kolmijalkaiseksi. Sunnuntaina, palauduttuani reissusta Tampereelta, oli näky aika karu. Samaan jalkaan, jota Zira oli tosiaan jo hetken aikaa ontunut, oli noussut puolikkaan kananmunan kokoinen patti. Kukaan ei oikein osannut sanoa mistä se olisi voinut tulla, kenties ampiaisen pistos tai tikku? Kohdassa ei kuitenkaan näkynyt haavoja, eikä Zira aristanut sen painelua. Kaikki kauhukuvat välähtelivät mielessä, aina kyyn puremasta murtumaan. Patti ei ottanut yönkään aikana pienetyäkseen, joten heti maanantaiaamuna soittoa eläinlääkäriin.

Tänään käytiin sitten kääntymässä vastaanotolla, jossa eläinlääkäri tutki patin päällisin puolin. Tällä hetkellä jalkaa hoidetaan tulehduskipulääkkeellä ja vahvoilla antibiooteilla, ilmeisesti jonkinlaisena tulehdustilana. Tämähän on hyvä uutinen, koska se on hoidettavissa pois antibioottikuurilla....!
Mutta. Koska kaikessa on aina mutta. Patti on selkeästi kiinteä, kova ja vaikuttaa olevan kiinni luussa, mikä voi viitata myös osteosarkoomaan, eli luusyöpään. Valitettavasti oirekuva sopii mummon oireisiin vähän turhankin osuvasti, mutta yhä elätellään toivoa siitä, että kyseessä olisi vielä hoidettavissa oleva vaiva. Epäily luusyövästä nousi kyllä itsellenikin mieleen jossain vaiheessa, sillä Ziran isä on lopetettu luusyövän vuoksi vain kymmenen vuoden iässä. Mutta eihän meidän koira...

Mikäli antibioottikuuri ei viikon aikana pure ja oireet helpotu, on vaihtoehtoina röntgenkuvaus tai lopetus ilman varmaa diagnoosia. Vielä palloillaan sen suhteen, lähdetäänkö siinä tapauksessa enää kiusaamaan mummelia röntgeniin. Toisihan se varmuuden diagnoosista, mutta Ziralla on jo ikää, eikä se muutenkaan enää ole elämänsä kunnossa. Tällä hetkellä Sirpe ei onnu, sillä se saa ison annoksen kipulääkettä antibioottikuurin ohella. Juuri nyt ei voi oikeastaan kuin toivoa, että antibioottikuuri toimisi ja kyseessä olisi vain tulehdus, ja mummolla olisi vielä tervettä aikaa jäljellä.

rakas. <3

1 kommentti: