I'm taking over my body, back in control

Me ollaan taas elelty ihan tavallista arkea, joskin koirat on olleet oikeasti täyslomalla jopa lenkkeilystä. Onnea on iso piha, jossa ne saa temmeltää päivät perheen menossa mukana.

Anyways, Sirpeliini kävi tuossa muutama päivä takaperin Tanjalla hierottavana. En oikein enää muista mitä sieltä löytyi, mutta käsittääkseni ainakin kaula/niska-akseli oli aika jumissa. Selkäkään ei taida olla enää entisensä, jäykempiä kohtia löytyi lapojen välistä ja ristiselästä, joiden voisi olettaa pitävän sisällään esimerkiksi spondarimuutoksia, varmaksi ei voi kukaan sanoa. Tän tunnin kestäneen käsittelyn jälkeen mummokoira oli aivan eri hurtta, se olisi mielellään hyppinyt tasajalkaa. Lenkilläkin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että liike on selkeästi rennompaa ja takajalkojen liikekin on muuttunut ravissa "tikityksestä" rennoksi ja pitkäksi. Tanjalle suurkiitos mummon pahimpien kremppojen korjaamisesta <3

Rakkauskaksikko, Vivacissimo ja Zira <3

Tämän lisäksi Zira on kunnostautunut tallikoirana, se on pariin otteeseen päässyt mukaan heppailemaan. Vielä olisi opiskeltavaa siinä, ettei hevosen jalkoihin saa juosta. Eikä niille sais murista tai haukkua. Olisi mukava päästä ottamaan Zira mukaan maastolenkeille hevosen kanssa ilman pelkoa että se rynnii jalkoihin tai alkaa jahdata heppaa. Näkee että Zira kuitenkin ihan tykkää hepoista, vaikka ne vielä isolta kooltaan jännittääkin.

Liebster Award

Haasteen ideana on saada näkyvyyttä tuoreimmille, lukijamääriltään pienemmille blogeille.

Kiitos haasteesta Janni (Toimintakyvyttömät)!

---

HAASTEEN SÄÄNNÖT:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa
4. Keksi nimetyille uudet 11 kysymystä

VASTAUKSET:

1. Ihannekoirasi kolme tärkeintä ominaisuutta, mitkä ne olisivat?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että koira osaa rauhoittua ja levätä silloin kun aktiviteettia ei ole tarjolla. Toiseksi tietysti koiran oma moottori ja halu tehdä töitä. Kolmanneksi ominaisuudeksi nimeäisin hyvän ruokahalun, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin nirso koira.

2. Entä mitkä ovat kolme parasta ominaisuutta juuri omassa koirassasi?

Zirassa on ehdottomasti parasta sen varmuus, sen voi huoletta viedä mihin tahansa ihmisvilinään, ja se osaa ottaa ihan lunkisti. Se ei paineistu ihmispaljoudessa vaan yleensä heittäytyy ruuhkabussissa edessäolevan penkin alle kyljelleen ja alkaa nukkua. Toisena parhaana ominaisuutena nimeäisin edellisessäkin kysymyksessä vastaamani rauhoittumisen, kun ei treenata tai olla lähdössä lenkille, mummo makaa selällään sohvalla tassut kohti kattoa. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä sen anteeksiantavuus. Olen saanut opettaa asioita yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta en edelleenkään ole onnistunut pilaamaan tai aiheuttamaan Sirpelle ongelmakäyttäytymistä. Paras koira <3

3. Onko sinun ja koirasi yhteisen taipaleen varrelle mahtunut hetkiä tai tilanteita, jotka olisit halunnut hoitaa toisin?

On. Lähes kaikki irtokoirakohtaamiset, joissa Sirpe on ollut hihnassa. Nämä on aiheuttaneet sille pienimuotoista remmirähjäämistä, mikä pysyy kurissa kunhan se on ohituksissa käskyn alla. Ärsyynnyn itse hyvin suuresti siitä, jos irtokoira tunkee oman koirani iholle. Vieraasta koirasta on kauempaa vaikeaa sanoa, aikooko se vain haastaa leikkiin vai tehdä molemmista remmissä olevista koiristani muussia. Zira lukee minua ja elekieltäni todella vahvasti, joten se on reagoinut ärsyyntymiseeni alkamalla rähisemään. Nykyään yhä harvemmin se viitsii alkaa haukkua toisille koirille, yleensä ohi mennään niskavillat pystyssä, mutta hiljaa.

4. Entä sellaisia hetkiä, joista olet erityisen ylpeä?

Olen ylpeä niistä hetkistä, kun olen pystynyt luottamaan Ziraan täysin. Kun se on lähtenyt jahtaamaan jänistä, mutta tullut pois käskystä. Kun se on irti ja vastaan tulee koiria tai ihmisiä, eikä se reagoi niihin mitenkään, vaan tulee ilman pyyntöä kävelemään viereeni. Joillekin ihmisille hirveän pieniä ja itsestäänselviä asioita, mutta olen ylpeä siitä, että voin sanoa luottavani koiraani sataprosenttisesti.

5. Mikä on se juttu, josta sinä ja koirasi yhdessä nautitte eniten?

Uiminen! Olemme Ziran kanssa molemmat hirveitä vesipetoja, joten mikäs siinä. Zira on niin hulluna veteen, että yleensä menee sinne ilman leluakin ihan mielellään. Ja ui itsekseen ympyrää, niin että ihmisten ei tarvitse keskittyä jatkuvasti kuolaisen ja hiekkaisen lelun heittelyyn, vaan voi itsekin kastautua järvessä.

6. Mikä on viimeisin koiraan liittyvä hankintasi?

Ziralle Hunter's Collectionin nahkapanta ja pinkki kuminen frisbee.

7. Onko olemassa jokin esine, kuten juuri SE tietty harja, lempihihna tai mikä tahansa vastaava, joka on arjessanne korvaamaton?

Ei oikeastaan. Meillä on kaikkia tarvikkeita useampaa sorttia, niin tulee käytettyä mitä milloinkin. Molemmilla koirilla on useampi panta ja hihna, Ziralla vielä kahdet valjaatkin. Yleensä ulos lähtiessä tulee napattua mukaan se mikä käteen sattuu.

8. Mitä teillä syödään? Koetko sopivan ruokavalion rakentamisen koirallesi haastavana?

Koirat syövät vaihdellen joko Racinellin Lammasriisiä, HauHau Championin Kanariisiä tai Maukkaan lihapötköjä (kana/kalkkuna/nauta/poro/sika). Molemmille koirille tämä ruokavalio sopii mainiosti, turkit ovat hyvässä kunnossa ja paino pysyy kurissa. Jossain vaiheessa Zira sai allergiaoireita nappulasta joka sisälsi viljaa, näillä nappuloilla oireet ovat pysyneet poissa.

9. Missä vietätte koirasi kanssa mieluiten aikaanne (rannalla, metsässä, tavallisella kävelylenkillä etc.)?

Metsässä, siellä on helpointa saada koirat liikutettua. Vaihtelevaa maastoa, paljon hajuja nuuskittavaksi ja tilaa juosta.

10. Pakkoristeytys. Kaksi eri rotua. Mitkä valitsisit?

Apua, tää on vaikea. JOS saisin valita mitä ominaisuuksia pennut perivät vanhemmiltaan, risteyttäisin varmaankin bordercollien ja whippetin. :D Koira jolla on whippetin ulkonäkö mutta bordercollien miellyttämisenhalu ja oppimiskyky, ottaisin itse sellaisen enemmän kuin mielelläni.

11. Mikä olisi mielestäsi tärkein ohje uudelle koiran omistajalle?

Käytä maalaisjärkeä. Niin rodun valinnassa kuin koiran koulutuksessakin. Sillä selviää yllättävän pitkälle.

---

11 KYSYMYSTÄ HAASTETTAVILLE

1. Onko koirallasi hassuja tai erityisiä tapoja?
2. Kuljetko koirasi kanssa julkisilla? Jos kuljet, miten koirasi suhtautuu matkustamiseen?
3. Onko sinulla erityisiä suosikkirotuja koiramaailmassa?
4. Mitä harrastusta vielä haluaisit kokeilla koirasi kanssa?
5. Millainen on teidän tavallinen päivänne pähkinänkuoressa?
6. Pakkoristeytys, kaksi eri rotua. Mitkä valitsisit?
7. Mitä olet viimeksi ostanut koirallesi?
8. Mikä on paras yhteinen muistosi koirasi kanssa?
9. Koirasi lempitemppu?
10. Saako koirasi nukkua sängyssä tai sohvalla? Miksi/miksi ei?
11. Miksi juuri tämä rotu, joka sinulla juuri nyt on?

11... eiku siis  6 HAASTETTUA

 Life with Shepherds
Team Turbocharged
Heklamaista
IN ACTION
Koirankuonoja
Prinsessat ja astronautti

And ladies shouldn't be messed with

Pidemmittä puheitta, blogi jää toistaiseksi hiljaiselolle. Yksinkertainen syy tähän hiljaiselelyyn on täysi motivaation puute koirablogin kirjoittamiseen, kun ei ole mitään mistä kirjoittaa. Treenaaminen on jäänyt aika perusteellisesti taka-alalle, kun koirat nauttivat ansaituista eläkepäivistään sohvalla maaten ja kuraojissa kieriskellen. 

Valoa on kuitenkin tunnelin päässä nähtävissä, sillä saan lähitulevaisuudessa treenilainaan malinoisnarttu Carun, jonka kanssa on tarkoitus ruveta treenaamaan tottista ja jälkeä tokon ohella. Suurensuuret kiitokset Carun omistajalle Iidalle joka antaa minulle mahdollisuuden saada taas koira treenattavaksi! <3 

Tokopossu Otto Von

Ei olekaan ilmeisesti hetkeen tullut kirjattua ylös Pienen Mustan sankaritekoja tokon saralla. Pikkupossu tekee nykyään duunia galaksien asennosta riippuen tosi hyvin! Ollaan päästy vihdoin etenemäänkin perusasentojen ja maahanmenon hinkkaamisesta. Hiljalleen ollaan päästy kasailemaan kaukoja, kokeillen hieman eri variaatioita tekniikkojen suhteen. Haluan opettaa pikkupiskille ns. hissikaukot, jolloin ei jouduttaisi taistelemaan saman eteenpäinryömimisongelman kanssa, kuin Ziran kaukoissa. Ilmeisesti pienen säädön jälkeen työ alkaa tuottaa tulosta, sillä äskettäin Otto väläytteli jo äärettömän hienoja maahan-seiso-vaihtoja. Istumisen suhteen pitää vielä jatkaa hinkkaamista, sillä Oton mielestä on tosi kiva ottaa pari askelta taaksepäin seiso-istu-vaihdossa. Ja istu-maahan-vaihto on edelleen hyvin hidas. Kiva kuitenkin huomata, ettei tässä ihan hakata päätä seinään. Valoa tunnelin päässä?

Seuraamisen suhteen ollaan aivan yhtä alkutekijöissään kuin aiemminkin, ellei jopa hiukan enemmän. Perusasennon paikka on Otolle edelleen hyvin epäselvä, välillä se unohtuu aivan liian taakse ja välillä taas edistää ainakin koiranmitan verran. Jotain pieniä seuruupätkiä ollaan otettu, niissä paikka on hirveän paljon selkeämpi eikä elä yhtään niin paljon, kuin voisi kuvitella perusasennon perusteella. Jatketaan treenejä ja mietitään edelleen uusia mahdollisuuksia tuon perusasennon selättämiseen, se kun on aika tärkeä palanen koko tokotouhussa...

nothing.

Saatte nyt kuvituskuvina hyyyyvin vanhaa insta-settiä.

Yllätys yllätys, me ei taaskaan olla tehty oikeasti yhtään mitään. Ollaan vaan oltu, ihmetelty ja nautiskeltu kesästä. Tai on koirat puuhastelleet jotain pieniä temppuhetkiä ja aktivointileluja, mutta enimmäkseen keskittyneet makoilemaan sohvalla ja syömään. Eilen kyllä yritin etäisesti aktivoitua belgin kanssa, ajoin sille jäljen ja tein pienet lyhyet tottistelut. No, kannattiko? Ei.

Jäljellä Zira oli ihan pihalla, ei hajuakaan kuusta eikä maasta. Eikä varsinkaan siitä, että jotain jälkeä olisi pitänyt ajaa... Ei voi syyttää edes jäljen haastavuutta, sillä se oli hyvin suoraviivainen ja ruokaa oli joka askeleella, eli lähes seisova pöytä katettu belgille peltoon. Mutta ei kun ei, ei irronnut yhtään. Kun oltiin muutama hyvä askel saatu jäljestettyä, päätin antaa laiskuudelle (ja palelemiselle) luovutusvoiton ja lähdettiin hakemaan loppupalkka ja pihalle tottistelemaan. Edelleen mummo oli ihan eri kiertoradalla kun ohjaaja, perusasentoja se tarjosi vinosti eteen ja seuruista se tippui ihan heti. Kuitenkin pakko sanoa, että muutaman sekuntin mittaisia pk-seuruita se vilautteli niinä hetkinä kun mahduttiin samaan kuplaan. Oikein hienoa, nättiä ja ennen kaikkea suoraa ja innokasta seuruuta löytyi, kun vähän kaiveli. Siihen me sitten lopetettiinkin, ei rassattu kummankaan hermoja yhtään enempää :D

Koko kesälle ei ole oikeastaan mitään kummempia suunnitelmia, pitäisi ehkä jotain mätsäriä tai kimppatreenejä katsella jossain kohtaa, kun saisi aikaiseksi siirtyä ihmisten ilmoille.

Special order: some talent

Löysinpäs konetta tyhjennellessäni jotain ennen julkaisemattomia kuvia (tai ainakaan en itse muista että olisin näitä tänne koskaan tyrkännyt!) Lähinnä talvimatskua, joka tuntuu melko kaukaiselta nyt, kun kesäloma kolkuttelee ovella..

<3

Zira ja Luna

Ja sitten aivan toisenlaisiin asioihin! Pääsin viikonloppuna ottamaan tottista monen hyvin erilaisen koiran kanssa. Lyhyeen ja ytimekkääsen treeniin pääsi yhteensä viisi koiraa, neljä lyhytkarvaista saksanseisojaa ja rhodesiankoirapappa. Oli melkoinen elämys päästä tekemään töitä kovin erilaisten koirien kanssa, sillä jokaisen kohdalla joutui korjaamaan hyvin paljon omaa asennettaan ja tapojaan.

Ihan ensimmäiseksi treeniin pääsi Manu-seisoja, jonka kanssa treenaaminen oli hyvin rauhallista ja seesteistä. Se ei kauheammin sähellä (ainakaan verrattuna kolmeen seuraajaansa..). Sen kanssa sai oikeasti hieman hermolepoa, kun ei tarvinnut jatkuvasti yrittää hillitä suunnatonta intoa.

 Manun jälkeen siirryin pienen mustan Luna-tyttösen puikkoihin, josta koitan kovasti leipoa jonkunlaista tokoprojektia. Hitaasti mutta varmasti, mustilaisen seuruu on parantunut huomattavasti eikä intoa ainakaan puutu yhtään! Vähitellen lähdetään hiomaan seuruun tekniikkaa, paikkaa ja rauhallisuutta, ei ole kovin helppoa yrittää seuruuttaa kainaloon asti keulivaa koiraa :D

Thumba <3

Tämän kaksikon jälkeen pääsin testaamaan Morris-seisojaa, jonka kanssa suurin osa ajasta meni muistutteluun siitä, että nyt oltiin tekemässä tottista eikä etsimässä lintuja :p Hyvin hauska ja symppis "pienine" kenguruloikkineen, kunhan sen sai keskittymään olennaiseen. Toiseksi viimeisenä kuvioon asteli puolivuotias Quu-pentu, jonka kanssa tehtiin ihan vain lyhyt sessio perusjuttuja.

Viimeisenä pääsin testaamaan jo kokeneempaa, 9-vuotiasta rhodesiankoirapappa Thumbaa. Voi että tyyppi oli liikuttava päästessään tekemään juttuja! Huomasi kyllä, että toisenlaisia koiria on tullut paljon treenattua. Papparainen ei kovin kestä toistoja, se kyllä kyllästyy huomattavasti nopeammin kuin miellyttämisenhaluinen paimen, tai edes hieman itsepäinen sipukka. Oli mielenkiintoista päästä tekemään tottista niin erilaisen koiran kanssa, sillä joutui itse oikeasti kiinnittämään huomiota omaan osaamiseensa ja tekemiseensä.

Thumban kuvien copyright Irina Korte

I'm back by popular demand, some people don't understand why I'm laughing

Sussu paiskasi meitä taas kerran kysymyshaasteella, joten laitetaan vahinko kiertämään Esmelle, Arolle ja Heidille sekä Heklalle omistajineen!

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?

- Tää on todella vaikea kysymys! Toisaalta meidän parin vuoden takainen (ja ainoa :D) AVO1 TKK:n piirinmestaruuksista lukeutuu tähän kastiin. Se fiilis oli huikea, kun oltiin samassa kuplassa järkyttävästä kisajännityksestä huolimatta. Kuitenkin, suurin saavutukseni on se, että saan joka päivä katsoa sitä, kuinka epävarmasta lapasesta on kuoriutunut itsevarma ja se on aina lähdössä häntä heiluen tekemään "jotain juttuja", ihan sama onko se frisbeen heittelyä nurtsilla vai jäljestystä metsässä. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan minun suoritukseni, enkä tiedä oltaisiinko me ikinä päästy tähän ilman treenikaverien tukea ja neuvoja. 

Oton kanssa taas suurin saavutus on se, kun se joskus ja jouluna tulee ensimmäisestä kutsusta luokse... :D

2. Mitä arvostat koirassasi?

- Zirassa arvostan hyvin suuresti sen rauhallisuutta kaikissa uusissa tilanteissa. On mahtavaa omistaa koira, jonka voi peltojen ja metsien keskeltä hyvillä mielin raahata Turun keskustaan kävelemään eikä se ole moksiskaan ohikulkevista koirista, autoista tai ihmisistä. Samoin se, että se ei kiipeile seinille jos ei jatkuvasti saa jotain duunia. Otossa taas arvostan sitä, että se hoitaa tehtävänsä sunnuntaitokoilijana ja sylikoirana uskomattomalla tarmolla ja häntä aina heiluen.  

3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)

- Oikeastaan kaikki sekaisin. Naksutinta tulee harvemmin käytettyä, koska se noin keskimäärin yleensä on jossain ihan muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla... Suurimmaksi osaksi käytän pelkästään positiivista vahvistusta, enkä myöskään yleensä anna negatiivista palautetta suorituksista. Huonommat jätän kokonaan huomiotta, ja sitten saadaan superpalkka kun tehdään oikein. Pakotteita käytän ainoastaan ääritilanteessa, eli hyvin harvoin. Pyrin myös aina olemaan puuttumatta koiran toimintaan fyysisesti, sillä yleensä näihin tehoaa jo litania kovaäänisiä painokelvottomuuksia :D

4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?

- Näitä on paaaaaljon! Haaverotujen pitkähköltä listalta löytyy muunmuassa husky, jota tuskin voisin koskaan ottaa, sillä en pysty tarjoamaan sille rotutyypillistä toimintaa tarpeeksi usein. Olisi huippua myös omistaa joku jättirotuinen koira, esimerkiksi nöffi, tosin sellaista tuskin tulee sen  terveydentilan ja tilantarpeen takia koskaan taloudesta löytymään. Toinen mielenkiintoinen olisi leonberginkoira, mutta sellaistakaan tuskin meidän taloudesta koskaan löytyy.

5. Uros vai narttu? Miksi?

- Uros. Olen koko ikäni asunut narttukoirien keskellä, ja välillä pistää pännimään, kun kaiken joutuu suunnittelemaan sen perusteella koska on odotettavissa juoksut. Ja siltikään se ei kuitenkaan mene kuin Strömsössä konsanaan :D meillä asuneet urokset ovat aina olleet paljon narttuja lunkimpia tapauksia ja mutkattomia tyyppejä. 

6. Paras yhteinen muistonne?

- Tääkin on tosi vaikea! Ja näitä on monta :D ainakin ensimmäinen yö, kun Zira oli juuri muuttanut meille. Se, kun jalkopäässä nukkui vihdoin kerällä se oma kauan haaveiltu belgianpainajainen. Ja se, kun se ekaa kertaa palautti kapulan käteen. Ja kun me käytiin MYNSKillä mölliaksaamassa itsellemme 15vp :D Ja jokainen sänkkärirallittelukerta, kun näkee kuinka pörröpallero nauttii siellä kirmailemisesta.

7. Idolisi koiramaailmasta.

- En varsinaisesti seuraa kenenkään "pro-harrastajan" uraa niin, että osaisin valikoida sieltä jonkun koulutusmetodiensa tai menestyksensä takia idolin arvon ansaitsevan henkilön. Kuitenkin salaa ihailen blogin kautta Jannia, tämän koiria ja ajatuksia koiramaailmasta. Hänellä on hyvin paljon samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin, ja ennen kaikkea asenne kohdallaan! 

8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?

- Z: "Mulla on nälkä. Mä kuihdun. Huomaatsä? En oo saanu ruokaa ainakaan tuntiin..."

- O: "Älä sinä tule siihen kertomaan mitä mun pitäis tehdä, mulla on tää homma hanskassa ja sä oot tiellä"

9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?

- 2 tai 3. Olisi hienoa omistaa isompikin määrä koiria, jos tilat ja resurssit siihen riittää; mutta tärkeintä on se että kotona on tasapainoinen lauma, jossa ketään ei sorsita tai ajeta ahtaalle. Säästää myös omistajan hermoja, koska koirista on toisilleen seuraa.

10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.

Haastetuille kanssa samanmoiset kysymykset:

1. Suurin saavutuksesi koiran kanssa?

2. Mitä arvostat koirassasi?
3. Miten koulutat koirasi? (Naksutin, pakote, jokin tietty koulukunta, kaikki sekaisin?)
4. Haaverotu, jota et kuitenkaan koskaan voisi ottaa?
5. Uros vai narttu? Miksi?
6. Paras yhteinen muistonne?
7. Idolisi koiramaailmasta.
8. Jos koirasi puhuisi, mitä se sanoisi sinulle?
9. Mikä on mielestäsi sopiva määrä koiria?
10. Kuva koirastasi lempipuuhassaan.