Parhaimmat kesäpuuhat-haaste

Tämän haasteen bongasin WIPOE-blogista ja se kuuluu näin:
HAASTE: Kesä saa suomalaiset sekaisin! Kaamoksen jälkeen koko elämämme tuntuu syttyvän uudestaan eloon, kun vehreys valtaa maan. Vaikka lämpö ei aina hellikään halutulla tavalla, kuuluu kesään aivan omanlaiset puuhastelut, joita talvella muistelee hymy huulilla. Mitkä ovat teidän suosikkitekemiset kesäaikaan? Onko se jokin tietty laji, esimerkiksi vepe? Vai oletteko enemmän veneilijöitä tai mökki-ihmisiä? Saako tavanomaiset lenkin erilaista hohtoa lämpimien kuukausien aikana?
Kerro parhaimmat kesäpuuhanne ja vinkit, miten pitkistä päivistä saa kaiken mahdollisimman hyvin irti, yhdessä karvakaverin kanssa!

****'

Kesä on koirien parasta aikaa, toteaisivat meidän koirat (jos osaisivat puhua)! Pitkät, valoisat päivät ovat potentiaalisia mahdollisuuksia juosta yhdessä rehevän vihreillä ruohokentillä koirakaverien kanssa, sukellella ojissa ja toimia apukoirina pihasaunan lämmityksessä. Viimeksi mainittu tuntuu olevan koirille erittäin tärkeä tehtävä, jolloin ne kulkevat virkamiesmäisinä puuvaraston ja saunan väliä vahtien, että kaikki tulee hoidetuksi oikein.

Kun tylsä, loskainen harmaus muuttuu viheriöiviksi pelloiksi, koivulta tuoksuviksi metsiksi ja kahiseviksi varvikoiksi, koiratkin tuntuvat heräävän eloon aivan eri tavalla. Koko lenkkiseurue tekee kokemusrikkaita tutkimusmatkoja aivan uusiin maastoihin, löytäen uusia metsiä joissa juosta ja uusia ojia joissa lutata. Uiminen onkin eräs Ziran suosikkipuuhista kesäisin. Se luttaa ojissa, pärskyttelee vettä matalissa rantavesissä ja uiskentelee järvissä. Ja uimisen jälkeen se piehtaroi mahdollisimman hiekkaisessa paikassa, ja saa sen jälkeen perinteiset belgihepulit rannalla. Ottomon ei uimisesta niin välitä, mutta sehän ei Zirbeä juurikaan haittaa, jääpähän hänelle enemmän keppejä noudettavaksi!

Mukavia hetkiä kesässä ovat myös pitkät ja hauskat treenit mukavalla porukalla. Joskus treenit venyvät puolivahingossa myöhälle yöhön, jolloin ilta on jo viilentynyt ja aurinko laskenut. Kun ei kuitenkaan tule pimeää eikä liian viileää. Kun voi vielä treenien päätteeksi päästää koirat rallattamaan kimpassa ruohokentälle ja katsella niiden kesäistä riemua. Myös uusien ja vanhojen koirakaverien tapaaminen on aika pop. Talvella tätä ei tule niinkään harrastettua, sillä yleensä illat pimenevät niin äkkiä, ettei koulupäivien jälkeen jää hirveästi aikaa koiratreffeille. Kesällä kun valoa riittää, tulee nähtyä todella paljon mukavia koirakavereita joiden seurasta myös Zira nauttii. 

Belgi sairaslomailee

Oltiin tänään treenaamassa Susan ja Harmin sekä Annun ja Ginin kanssa Haunisissa. Aloiteltiin varsinaiset treenit ryhmäpaikkiksella, jossa en mennyt piiloon jotta pääsen palkkaamaan kun malttaa pysyä maassa. Zirbu oli ihan kiva, tosin varsin huvittava näky kahden turkkirikkaan uroskoiran välissä, minun pieni sievä prinsessa <3

Virittelin Ziraa kentällä ja mietin jo siinä vaiheessa että se on ihmeen vaisu. Oletin että lämmin päivä vaan uuvuttaa koiraa. No, eipä vain! Susa suostui pitämään Ziraa paikallaan kun otettiin vauhtiluoksari. Jo kun Zira lähti, oli päälimmäinen ajatus että nyt ei ole kaikki ihan okei. Juoksi todella hitaasti, varoi vähän toista etusta. Eikä ollut ihan täysillä mukana hommassa. Puolen välin jälkeen alkoi ihan oikeasti keventää toista etusta. Palkkasin vielä pallolla ennen kuin totesin että meidän treenit oli tässä. Zirppu oli epäpuhdas liikkeessä, Susa tohtoroi sitä taivuttelemalla jalkaa ja todettiin että arkoo kyllä. Zira sai lopun aikaa lepuuttaa jalkaansa.

Kun päästiin kotiin, oli edelleen hieman epäpuhdas. Iltaa kohden on kyllä helpottanut, ja toimintasuunnitelmana on antaa pikkupelkin viettää viikonlopun verran saikkua treeneistä ja suuremmasta rasituksesta. Ylihuomenna Monikan tytöt Leia ja Alma ovat tulossa taas kyläilemään, mutta silloin katsotaan tilanteen mukaan saako Zirbe osallistua belgikarkeloihin vai viettääkö hän aikansa piuhan päässä oloneuvoksena. Yritän viedä Ziran hierottavaksi mahdollisimman pian, sillä ainakin takapäässä tuntuisi olevan jumisia kohtia. Jos lepo ja hieronta eivät auta jalkaan, käytän koiran eläinlääkärillä ja sen jälkeen katsotaan jatkosuunnitelmia sen mukaan, mikä on tuomio. Päätin kuitenkin, että agility on nyt pääosin meidän kohdalla ohi. Zira saa käydä luukuttamassa sillointällöin putkia ja keppejä sekä vauvahyppyjä mielenvirkistykseksi, mutta maksiluokan käännöt ja väännöt on nyt ohitse.

Toivotaan että jalassa ei ole suurempaa vikaa ja menee levolla ohi, ja että belgillä on edessä monia terveitä vuosia :)

Elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi.

Ukkosen ja hirmuisen sadekuuron mentyä menojaan sain suurensuuren inspiraation lähteä tokoilemaan ulos. Päätin pitkästä aikaa mielentilamentaalitreenin sijaan keskittyä tekniikkapuolelle, ajatuksena ihan vain muistella sitä teknistä osaamista.

Kaukoissa humputeltiin voittajaluokan tasolla. Otettiin ihan mielenkiinnosta tavalliseen m-i-m-i-m-vaihtoihin mukaan myös se voittajan seisominen. Kuten jo entuudestaan tiesin, Ziralla on pahana tapana i-s ja s-m vaihdoissa liikkua joko eteen- tai taaksepäin. Otettiin vaihtoja ihan lähietäisyydeltä, koko ajan namittamalla. Palkkasin jokaisesta vaihdosta ja ekstrasuperpalkka niistä joissa on paikallaanpysymisongelmaa. Zira jaksoi keskittyä tosi hyvin siihen mitä oltiin tekemässä, tosin välillä tarjosi istumisen sijaan maahanmenoa. Osaa kuitenkin itse korjata asennon kun huomaa etten reagoi. Tositosi tyytyväinen olen, tekee omalla tasollaan.

Jääviä namiteltiin kanssa, otettiin yksi koemainen seisominen, mutta muuten namittelin jo pääosin siitä kun teki liikeen oikein. Palkka tulee jäävissä (yleensä!) kun olen kävellyt yhden tai kaksi askelta pois koiran luota. Nami lentää koiran etujalkojen väliin ettei jää liikaa kiinni namikäteen. Seisomiset on nykyään jo tosi napakoita, saattaa yhden askelen ottaa ennen kuin pysähtyy. Maahanmenoissa on ollut jonkunverran takkuilemista joten tosiaan palkka tulee heti kun menee ensimmäisellä käskyllä kokonaan maahan.

Hyppyyn olen ihan supertyytyväinen! Tehtiin vain kerran tätä, koska teki tosi mainiosti ja rauhallisesti :) Hyppäsi vauhdikkaasti esteen yli, pysähtyi ja odotti ääntelemättä/steppaamatta käskyä ja istui heti käskyn saatuaan. Malttoi vielä odottaa rauhassa ennen kuin käskin luo, vapautin ja palkkasin heti kun lähti takaisinpäin. Kapulaa en taaskaan löytänyt että olisin voinut tsekata millä tolalla on ystävämme hyppynouto, mutta erittäin positiiviset fiilikset jäi kyllä!

Lopuksi humputeltiin vielä merkin muistelua, joka on tosiaan vielä erittäin vaiheessa.. tökkii merkkiä nenällä ja tassuilla. Mutta se sallittakoon, kun tuskin sitä liikettä koskaan tarvitaan! Ylijääneillä nameilla tehtiin vielä stoppeja tolpankierrolla. Stopit on kyllä pelkin bravuuri, pysähtyy kun seinään. Mahtava fiilis on kyllä nyt tokoilusta, melkeinpä tekis mieli vilkuilla koekalenteria..

Menoa ja meininkiä

Taas on blogin kirjottaminen vähän unohtunut.............

Helatorstaina (29.5.) sekä Bettinan että Monikan belgijengi kokoontui meille rallittelemaan. Paikalla oli 4 ja ½ belgiä, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli ihan riittämiin! Riehutiimissä oli mukana Ziran lisäksi Bettinan pojat Rudi ja Tedi, sekä Monikan tervutyttö Leia sekä belgi-shelttimix Alma. Päivä oli mukava ja kuvatulva valtaisa :D Oli hyvin rauhallisia pelkejä parin tunnin riehumisen jälkeen ;)

Koko jengi koossa

Sirbulla on ollu nyt vähän vapaapäiviä kun itse vietin viikon Laplandissa ja haukku makasi kotona tylsistyneenä. Nyt pari päivää kotiutumisen jälkeen ollaan purettu virtaa juoksemalla fillarin vieressä ja käymällä tokoilemalla! Tänään käytiin tokoilemassa ja uimassa Susan ja Harmin kanssa. Kirppu teki tiiviin ja lyhyen setin liikkeitä.

Paikkis - jumantsuika. Pelki nousi ehkä 20sek jälkeen istumaan. Siinä se könötti pätevästi kun kävin vapauttamassa sen häiriöksi Hartsalle. Tehtiin heti paikkiksen jälkeen liikkeet ja pelkin vire oli tosi kiva.

Seuruu - ihan jees. Vire oli jees ja jaksoi keskittyä duunin tekemiseen hyvin. Perusasennot tietty taas tapansa mukaan könötti ja pönötti, ellen korjannut. Suorasta perusasennosta kehu. Pallopalkka.

Jäävät - seisominen on tosi hyvä nykyään! Ei (tietääkseni ainakaan :D) steppaa eikä jatka matkaa. Ei olla tehty vähään aikaan kokeenomaisena ollenkaan, pallo lentää vapautuksena kun koira pysähtyy käskystä. Maahanmeno on taas ihan kamala! Ekalla käskyllä jää yleensä joko ihan rehellisesti istumaan tai sitten puoli-istuvaan asentoon, kyynärät apauttiarallaa 15cm ilmassa. Tokalla, pitkällä ja painokkaalla "maaaaaHAN"-käskyllä menee yleensä loppuun saakka. Murh.

Nouto - yrittää varastaa! Johdonmukaisella kieltämisellä on harventanut pöllöilyä ja varastamista, mut edelleen tiukka etukeno kun näkee että kapula lentää. Noutaa tosi kivasti ja innokkaasti :) Saatiin Susalta jopa kehuja siitä flow-tilasta millä Zibbe tekee töitä ;) kivaa!

Treenien jälkeen käytiin vielä Maskussa pulikoimassa, Zira ja Hartsa sai juosta hiekkarannalla. Oli muuten kivan hiekkasia ja märkiä koiria :D