Tasan kaksi vuotta sitten meille tassutteli harmaahapsinen 7-vuotias belgityttö Zira. Näiden kahden vuoden aikana ollaan Sipuliuksen kanssa tehty ja nähty kaikenlaista, käyty kokeilemassa tokokokeita, opeteltu uutta, leikitty agilitykoirakkoa ja ennenkaikkea opittu tuntemaan toisemme. Olen oppinut missä mielentilassa koiraa ei tule treenata, missä mielentilassa Zira on parhaimmillaan. Olen oppinut motivoimaan Ziraa ja oppinut miten opetetaan koiralle uusia asioita. Zira on oppinut luottamaan ja lukemaan eleitäni, ei tarvitse koko ajan käskyttää sitä kävelemään vierellä.
Kahden vuoden aikana Zira on tutustunut uusiin parhaisiin kavereihinsa, Elisan Lotta-seropiin ja Otto-schipperkeen. Lotan kanssa Zira on päässyt riehumaan ja päätynyt varmaankin pohtimaan milloin siitä mahtaa loppua patterit. Elisan kanssa Zira pääsi kiertämään mätsärikehää aprillipäivänä. Tämän yhteydessä Zira oppi myös matkustamaan junalla. Tämän parivaljakon kanssa ollaan myös tutustuttu koirapuistoiluun (kiinnosti kun kilo kiviä).
Zira on maailman ihanin koira, mutta ennen kaikkea maailman paras opetusmestari. Nopea oppimaan ja helposti motivoitavissa ruoalla. Agilityssä yhdeksänvuotiaana yhä tykki, välillä karkaa lapasesta ja sooloilee omiaan, mutta kun ohjaaja muistaa (ja osaa) ohjata, se toimii kuin unelma. Nostaa kierrokset nollasta sataan haukuttamalla. Ikääntymistä ei huomaa muusta kuin harmaiden karvojen lisääntymistä naamassa.
Maailman paras koira.
