Haunisissa treenaamassa

Käytiin tänään Tanjan kanssa Haunisissa treenaamassa molempien koirien kanssa. Otto sai temppuilla lähinnä perusasentoa, kontaktia ja maahanmenoja ja keskittymistä.

Ziran kanssa alotettiin setti muutamalla hypyllä. Just kun pääsin kiroomasta että hyppy on (edelleen) ihan hajalla, pelki päätti pamauttaa muutamat täydelliset hypyt näyttääkseen vaan että kyllä se osaa! Ehkä se oli hetkellinen mielenhäiriö, vai oisko asian jankkaaminen alkanu tuottaa tulosta? Jatkettiin settiä toisella kentällä häiriköitynä, tehtiin muutama seuraamispätkä, tykkäsin pelkin vireestä tosi paljon! Teki hyvällä fiiliksellä ja kesti toistoja alkamatta tarjota mitä ihmeellisimpiä asioita. Otettiin väliin myös muutama askel-perusasento-askel-perusasento-pätkä, jotta sain palkata suorista perusasennoista. Loppuun vielä kaks luoksetuloa, ensin läpijuoksuna ja sitte stopilla. Ehdottoman tyytyväinen pieneen harmaanassuuni, treeneistä jäi hyvä fiilis.

Eilen tehtiin pihalla kevyttä tokoa, hömppäiltiin vähän jääviä ja noutoa. Päätin vielä kokeilla hyppynoutoa belgillä, ja sehän oli kuin vanha tekijä. Ei tule siis tuottamaan ongelmia vaikka sinne voivoihinkin vielä eksyttäisiin. Älyttömän pätevät tokokoirat mulla :) <3

Otto-päivitys

Jos joku on mahdollisesti vaihtanut oman (melkein)tottelevaisen schipperkensä meidän Ottoon ja tahtoo omansa takaisin, on hyvä hetki infota siitä.

Tokokenttien tuleva valtias ja ydinluiden kiistaton kuningas Otto von Pörhönen on yllättäen suorittanut korviensa asennuksen loppuun. Siitä tuli yhdessä  kahdessa yössä todella pätevä tokokoira, ainakin silloin kun ohjaajalla sattuu olemaan jotain mitä se haluaa. Lisäksi ennen ääreisnirsosta laivakoirasta on kuoriutunut ahne pieni porsas, joka kerjää pöydästä, varastaa ruokaa ja yrittää syödä kaverinkin ruoat. Nykyään se on Zira joka joutuu suojelemaan ruokakuppiaan.. :D

Oton kanssa ollaan paneuduttu pääasiassa "pentujuttuihin", treenattu perusasentoa, parin askelen seuruuta, maahanmenoa jne. Pikkumusta on osoittanut yllättävää pätevyyttä näiden asioiden suhteen, sillä se tarjoaa niitä jo oma-aloitteisesti. Pihalle ei vielä treenissä olla siirrytty, koska Oton kohdalla se ei vaan toimi. Haluan ensin opettaa asiat sille kunnolla jotta tiedän että se osaa ne, ja vaatia vasta sitten keskittymistä ulkona. Ulkona Oton kanssa keskustellaan tulevaisuudessa lähinnä luoksetulosta ja sen ehdottomuudesta, sillä ulos asti pikkupiskin korvien asennus ei ole vielä levinnyt.

Jos tätä tahtia jatkuu, meillä on kesällä 2015 ALO-liikkeet hanskassa ;)

A friend is someone who know everything about you, and still loves you.

Pieni harmaakuonoinen halibelgi täyttää tänään jo 10 vuotta. Jo kolmen vuoden ajan se sama tassusankari on valloittanut karvannut meidän sohvaa, hölmöillyt ja kerjännyt herkkuja. Meidän pieni Sippura Sipulinson, karvaisin paras kaveri ♥

Luonteeltaan tuo karvapiisami on painonsa verran kultaa, enemmän kuin olisin uskaltanut toivoa. Se on täydellinen jopa pienten vikojensa kanssa. Se kulkee mukana minne ikinä menenkin, eikä koskaan tarvitse miettiä osaako se käyttäytyä. Vielä kymmenvuotiaana teräsmummona se treenaa agilityä ja tokoilee, ikää ei oikeastaan huomaa kuin harmaantuneesta nassusta ja hieman samentuneista silmistä. Nuoren koiran tapaan se juoksee lenkkireitin väsymättä ja ravaa edelleen pyörän vieressä edes hengästymättä.

Pienenpieni kääpiöbelgi, hurja teräsmummo ja ikuinen herkkusuu. Ei parempaa ystävää vois toivoakaan. Toivottavasti meillä on edelleen edessä monia, monia yhteisiä vuosia.

“A dog is the only thing on earth that loves you more than he loves himself.”
- Josh Billings

“Dogs are not our whole life, but they make our lives whole.”

- Roger A. Caras

“Once you have had a wonderful dog, a life without one, is a life diminished.”

― Dean Koontz, A Big Little Life: A Memoir of a Joyful Dog

Kuulumisia

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanoen, me ei olla treenattu mitään. Ollaan koirakaksikon kanssa keskitytty lähinnä nauttimaan saapuvasta keväästä aurinkoisten lenkkien ja ojasukelluksen muodossa. Ja mikä aiheuttaisikaan pienessä vesipetobelgissä suurempaa innostusta kuin KAMALAN HIRMUISEN IHANAT kuraiset ojat. Ja sinne mennään pää edellä vaikka kiellettäisiin. Ehkä se tolle muuten muka tottelevaiselle eläimelle sallitaan ;)

Ekassa kuvassa on osviittaa siltä miltä pieni iloinen pelki näyttää ojan pohjilla löllyteltyään, tokassa kuvassa pelki on juuri päässyt ihanaan suihkuun, joka on sekin KAMALAN HIRMUISEN IHANA.

Eipä meillä muuta.

Superbelgi tottistelee

Otettiin kauniin ja aurinkoisen (vihdoin!) aamun kunniaksi vähän tottista pihassa. Zirbe sai kehitellä paikkamakuuta sillä välin kun harrastettiin jotain agilityntapaista Oton kanssa. Ihan hyvin belgi veti, kerran vaihtoi lonkka-asentoon ja korjaamisella makasi 7min paikkamakuun putkeen.

Varsinaiset tottikset päätin tehdä vähän kokeilumielisestä, aluksi otettiin koko setti matalassa vireessä. Jos alkoi kierrokset nousta liikaa, sai karvapiisami rauhoittua kylkiasennossa hetken, mitä ollaan harjoiteltu sisälläkin.


Seuruu
Matala vire: lähinnä laamailua ja lahnailua. Tuli kyllä mukana, mutta kontakti seikkaili jossain ihan muualla kuin siellä missä piti.
Korkea vire: mii laiks. Sopivan innokasta, pari kertaa piti muistuttaa poikittamisesta ja edistämisestä, mutta muuten ihan mukava paketti. Kääntymisiä ajattelin ruveta joutessani naksuttelemaan tiiviimmiksi. Samoin kokeilumielisesti palkkaamaan ainakin toistaiseksi takaviistoon poikittamisen kitkemiseksi.

Kaket
Matala vire: no ei kyllä tullu mitään. Vaihdot oli hitaita, jäi kyynärät ylös ym pientä virhettä.
Korkea vire: vaihdot nopeat, hyvät ja asennot täydet, ei jäänyt kyynärät ilmaan kertaakaan. Istumaannousuun kaipaisin vielä ehkä lisää ryhtiä, kun jää aavistuksen etukenoon odottamaan maahan-käskyä.

Jäävät
Matala vire: suoraansanoen ka-ma-lat. Seisominen oli vielä ihan kohtuusiisti, mutta pysähtyi lähinnä laiskasti. Maahanmeno oli hidas ja huono, jäi seisomaan ja istumaan välillä.
Korkea vire: Tykkäsin suuresti. "Seis"-käskyllä pysähtyminen napakka ilman turhia steppailuja, maahanmeno nopea ja täysi, ei kenottanut eikä nostellut kyynäriä.

Hyppy rima maassa
Matala vire: meni kyllä yli, mutta jäi haistelemaan ja istui vasta kolmannella käskyllä.
Korkea vire: meni nopeasti yli, kääntyi odottamaan käskyä ja istui käskyn saatuaan. Varmaan vähitellen aletaan nostaa rimaa, otettiin uudeksi käskyksi "yli", ettei alkaisi enää sekoittaa agihyppyyn. Toistaiseksi maarimalla ihan ookoo.

Itse tykkään korkean vireen työskentelystä tosi paljon, on aktiivinen, hakee itse perusasentoon ja on muutenkin tosi paljon erityylinen, kuin kolme vuotta sitten. Vielä koko paketti teknisesti kasaan ja suunta tokokokeisiin ;)

Tokobelgi syksyllä 2013
Kuva © Sussu