Miksi belgianpaimenkoira?

Koska muutkin, niin minäkin.

Vähän vajaa neljä vuotta sitten belgianpaimenkoira oli minulle täysin vieras rotu. En ollut edes harkinnut tosissani FCI1-ryhmän rotuja, paimenkoiria - kun oli aika ruveta miettimään ensimmäistä omaa koiraa. Meillä oli iänkaiken asunut metsästyskoiria, joten paimenkoira tuntui melko kaukaiselta ajatukselta. Mielessä pyöri tuolloin espanjanvesikoira, chow chow, dalmatialainen ja samojedi. Erilaisia rotuja kaikki, joten ehkä se 12-vuotias koirakuumeileva tyttö ei vielä ihan hahmottanut mitä koiralta halusi ;p Yksi toisensa jälkeen noista roduista karsiutui pois. Sitten tutustuin Lukaan, josta on tässä blogissa aiemmin jo puhuttukin. En tuolloin ollut edes suuremmin kiinnostunut tokosta tai muustakaan lajista harrastusmielessä, mutta belgi herätti kaipuun kokeilla kaikkea.

Luka herätti kiinnostukseni belgeihin, ja rotu vain "kolahti kerrasta", sitten alettiinkin jo haaveilla omasta painajaisesta. Ensin groenendaelista, ja Ziran myötä tervuerenista. Belgissä yksinkertaisesti on kaikkea, mistä koirassa tykkään. Sen lauma on sille kaikki, eikä se erkane liian kauas. Sitä voi pitää lähes poikkeuksetta irti pelkäämättä että se säntää hajujen perään palaamatta. Se on innokas ja helposti motivoitavissa oleva harrastuskaveri. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, eikä mieli edelleenkään ole suuresti muuttunut. Nykyään osaa jo ajatella objektiivisemmin ja löytää näistäkin huonoja puolia, mutta mitään niin huonoa en ole keksinyt, että rodusta luopuisin.

<3

Talvitunnelmissa

Täällä Varsinais-Suomessakin maa sai ylleen valkean lumiverhon. Koirien mutapainien, kuraisten tassujen ja tihkusateen tilalle astuivat liukkaat tiet, palelevat sormet ja vieno lumisade. Vaan me uhmattiin kylmyyttä ja lumisadetta, verhouduttiin toppatakkeihin, hanskoihin ja pipoihin - ja lähdettiin pitkälle lenkille. Valitettavasti tuo reitti on sen verran vilkkaasti liikennöity ettei siinä oikein uskalla pitää koiria irti. Niinpä ne pääsivät nauttimaan maisemista vain narun nokassa, kuitenkin kotipihassa alkoi kunnon lumirundi, ja nyt täällä makaa kaksi hyvin väsynyttä koiraa.

Tokotreenitkin ovat kantaneet jonkinnäköistä hedelmää!

Maanantai: Maanantaina kuvattiin temppuvideo (jota en vieläkään ole saanut editoitua, laiska mä) ja tehtiin ihan vaan perusasentoa, palkka siitä kun tuli suoraan perusasentoon.

Tiistai: Tiistaina tehtiin kakeja, sisällä ja ulkona. Hyi kun oli kylmää ja inhottavaa ulkona belgin mielestä, eihän kuraiseen maahan vain voi mennä makaamaan. Sisällä onnistui heti paremmin.

Keskiviikko: Keskiviikkona lähinnä temppuiltiin, mutta otettiin väliin aina vähän seuruuta.

Torstai: torstaina noudettiin! Ja tähän taisi vierähtää enemmän kun vartti, koska belgi oli selkeästi unohtanut sen kapulahomman täysin. Kävi kyllä tökkimässä ja vieritteli kapulaa tassuin, mutta ei noutanut. Lopulta palkka siitä kun nosti kapulan maasta ja treenit loppu.

Perjantai: Ei tehty mitään, koska oltiin 8-22 reissussa

La-su ollaan pidetty kans vähän vapaata, paha mä ;p puolustaudun sillä että eilenkin oli kirus päivä, tänään vois keksiä jotain pientä illemmalla.

Treenisuunnitelmia

Onnistumisia 2013 ja tavoitteita 2014-postauksen lukeminen innosti taas pohtimaan omia treenisuunnitelmia tälle vuodelle. Meidän ensimmäinen tavoite oli saada tokohyppy kasaan. Miten? Siinä onkin se ikuisuuskysymys. Ollaan kokeiltu targettia, tuplakäskyä, yritetty sijoittaa apuohjaaja niin ettei lähtis kiertämään.. Silti se menee! Argh. Pohdin että pitäis rakentaa koko käsky ja liikkeen mielentila alusta, jotta se rupeis toimimaan. Ottaa päähän kun parhaimmillaan koira nollaa liikkeen. Onhan se hauskaa kun on hauskaa, mutta ne tuomarin sarkastiset "koiran liikkeiden pitäis olla valmiit ennen kun sen tuo kokeeseen"-kommentit ei mieltä lämmitä, kun koira rallattelee hypyn miten itse mielii.

Aktiivista tokoilua ei olla ehditty harrastamaan, mutta jos nyt ottais itseään niskasta kiinni. Asetinkin itselleni tavoitteen: 15min tokoilua per päivä 6kk ajan. Vartti nyt löytyy vaikka kuinka täyteen ahdetusta päiväohjelmasta, eikä tule treenattua liian kauan tiettyä asiaa. Haastan myös kaikki toko-ongelmien (ja miksei muidenkin treeniongelmien) kanssa painivat lukijat samaan ;)

Oton kanssa ollaan pääasiassa väännetty ja käännetty perusasentoa ja kontaktia. Joskus onnistuu, joskus ei - riippuu pitkälti päivästä. Ja siitä onko korvat päässä vai ei.