Aksattelua

Viimeisen viikon koirat on saaneet taas elää  pellossa - melkein kirjaimellisesti :D Joka paikka on lumien sulamisen jälkeen järkyttävää kuralillua,  ja tietenkin molemmat on melkein suihkuvalmiita lenkin jälkeen. Kuitenkin etupihan nurmikko on sen verran kuivunut, että siinä on jonkunlaista aksailua voinut harrastaa. Harmi vain, että sitä iloa ei pitkään kestänyt, kun Zira onnistui alapihan märällä nurmikolla rallatellessaan liukastumaan ja on ilmeisesti hierojakäyntiä vajaa. Sinne siis mars, ennen kuin jatketaan treenaamista.

Oton kanssa ollaan saatu jotain pientä edistystäkin aikaan, tosin vaikeimman kautta. Pikkumustaa saa jatkuvasti muistuttaa että nyt tultiin tänne tekemään töitä eikä rallattelemaan ja merkkailemaan puskia. Parin esteen rataa ja alkeellisia kepittelyjäkin ollaan yritetty pikkujätkän kanssa tehty, enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Yleensä vähemmän.

Kuvaisaa jälleen

Arkistojen kätköjä

Löysinpäs erinäisiä kuvia vuoden 2012 aprillipäivältä, jolloin urheasti matkasimme karvapiisamin kanssa Tampereelle ekan kerran tutustumaan Elisaan ja Lotta-noutajamixiin. Seikkailuistamme voi tarkemmin lukaista postauksesta  Aprillipäivä Tampereella.

Koirani on aina ollut todella normaali eläin.

Miten tokobelgi toimii?

Muutaman illan tokoilun ja "tokoilun" seurauksena ollaan vihdoin löydetty edes jonkinasteinen yhteinen sävel ton karvapiisamin kanssa. Meni melkein kolme vuotta sisäistää, että Siiseli on todella ohjaajapehmeä koira, joka lukee äänensävyjä ja elekieltä todella vahvasti. Pahimpana ongelmana ja motivaation syöjänä on ollut se, että koira on keksinyt jostain nostaa kierrokset niin korkealle, että yksinkertaisesti menee kuppi nurin. Zira oli meille muuttaessaan "lapanen", joka teki kyllä muttei innolla. Nyt kun sitä innokasta tekemistä on ruokittu, lähti sekä ohjaajalta että koiralta mopo käsistä ja tässä on se lopputulos. Ja kyllä, voin sanoa että ottaa päähän.

Nyt muutaman luovan aivoriihen jälkeen olen tullut tulokseen, että teetän Ziralla liian helppoja tehtäviä, jonka lisäksi oma käytökseni on liian hektistä, mikä vain lietsoo koiran kierroksia entisestään. Parin kokeilukerran jälkeen on huomattavissa jo jonkunlainen muutos edelliseen. Ollaan pyritty pitämään tehtävät sopivan haastavina, jolloin piisami joutuu keskittymään siihen mitä tekee. Kisamaiset liikkeet se vetää pääasiassa puolihuolimattomasti läpi, koska niitä on tehty niin paljon, ja se oletettavasti osaisi ne etuperin, takaperin, ylösalaisin ja silmät kiinni. Sen lisäksi olen pyrkinyt pitämään käskyttämisen mahdollisimman vahvana, mutta rauhallisena, en tietoisesti kiihdytä koiraa omalla käytökselläni.

Toivottavasti tää toimii.