torstai 26. joulukuuta 2013

Rotujen ylijalostus

1 kommentti:
Kyseinen aihe herättää melko suuren primitiivireaktion, varsinkin käyttökoiriksi jalostettujen koirien kohdalla. Luettuani Petsiessä ensin sekarotuisten pennuttamisesta ja siirryttyäni sen jälkeen tähän ketjuun, oli suuttumuksen määrä sanoinkuvaamaton. Tiedän oletan saavani tästä aivan valtaisan myrskyn aikaiseksi, mutta menköön nyt. Kyseisen ketjun avaaminen oli taatusti suurin virhe pitkään aikaan, ja siitä saatte nyt tekin kärsiä :D

Mielestäni jokaisen rodun kohdalla käyttöominaisuuksia ja ulkonäköä tärkeämpää pitäisi olla koiran terveys. Onko se, että rodun elinajanodote laskee puolella sen sairaan rakenteen takia, oikein? Terveys on koiran elämässä etuasemassa. Koira joka ei kykene liikkumaan normaalisti ja kärsii huonosta rakenteesta ja sairauksista ei taatusti ole onnellinen koira, toisin kuin sellainen; jonka elämää eivät varjosta terveydelliset ongelmat. Missä kohtaa lakattiin ajattelemasta koiraa ja keskityttiin lähinnä menestyksen tavoitteluun? Koira kun ei SERTeistä ja multichamppiooneista mitään ymmärrä.

Hyvänä esimerkkinä kannattaa verrata saksanpaimenkoiraa 1900-luvun alussa ja saksanpaimenkoiraa 2013. Kyseinen rotu oli alunalkujaan työkoira, joka pystyi uskomattomiin suorituksiin. Nykyisten näyttelylinjaisten saksanpaimenkoirien rakenne ei välttämättä anna periksi elää edes normaalia arkea. Tietysti kyseisten koirien rakenne on vuosikymmenten jalostustyön tulosta, eikä sitä muutamassa vuodessa korjata. Mutta jos nyt aloitettaisiin, voitaisiin kymmenen vuoden päästä olla huomattavasti paremmassa tilanteessa rodun kannalta.

Toisena esimerkkinä lyttykuonoiset koirat, jotka sairastavat usein hengitystien sairauksia. Tiibetinspanieli 1900-luvun alussa ja tiibetinspanieli nyt.

Myös rodut joiden luonnollinen synnyttäminen on vaikeaa, jollei lähes mahdotonta, käyvät sääliksi. Ihminen leikkii jumalaa, lopputulos on se etteivät koirat voi edes saattaa jälkikasvuaan maailmaan itse luonnollisesti.

Mitä me tästä opimme? Emme yhtään mitään.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Koirien joulu

1 kommentti:
Heitetään heti alkuun kysymys: miten lukijoiden koirat viettävät joulua, jos viettävät?

Meillä on perinteenä että pukki on tuonut kuusen alle myös koirille pienet paketit, sisältäen herkkuja, leluja ynnä muuta mieleistä koirille. Viime vuonna Zira sai herkkuja ja pinkin vinkuvan possun, molemmat lahjat olivat pienen belgin mielestä RRRRRIEMASTUTTAVIA. Tänäkin vuonna pukki hemmotteli koiria varsin mieleisen tuntuisilla lahjoilla.

Ziran paketista paljastui sääriluu ja punainen medi-kokoinen Kong, Oton paketista löytyi Little&Bigger vinkuva apina. Meillä koirat yleensä viettävätkin joulua paketista löytyneitä herkkuja maistellen ja rustoluita jäystäen. Meillä on pakastimen vakiovarusteena Oscarin rustoluita, 2kg pussi. Sieltä on hyvä antaa silloin tällöin koirille järsittävää. Luiden suhteen olen Ziran kanssa melko varovainen, sillä se on hyvin vahvaleukainen ja erittäin ahne, joten pelkään jatkuvasti sen lohkovan teräviä luunsiruja irti luista. Otto taas on niin nirso, että se lähinnä järsii luuta ja jättää sen sitten kaverin herkuteltavaksi.
Meillä koirilla ei ole laisinkaan lupaa kerjätä joulupöydästä (arkisin koirat yleensä kyttäävät pöydän alla tippuvia murusia..), vaan koirat ovat pääasiassa koiraportin takana tai vaihtoehtoisesti olohuoneessa. 

Toivotus hyvän joulun

Ei kommentteja:

perjantai 20. joulukuuta 2013

I see your true colours

Ei kommentteja:
Oli sattunut niin kaunis sää että oli pakko lähteä kuvailemaan koiraeläimiä.

"Pussaa vielä kerran nii tulee turpaan"

Pakollinen pönötys

Nenu <3

Sieltä se tulee. Ehkä.

Pakollinen pönötys #2
pst! sivupalkissa on äänestys, kaikki kynnelle kykenevät heittäkööt äänensä mukaan!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Yleispohdintaa rodun valitsemisesta

Ei kommentteja:
Mitä enemmän selailee netissä koirapalstoja, eläinfoorumeja ja lemmikkisivustoja, huomaa että todella moni harkitsee (tai "harkitsee") itselleen ensimmäiseksi koiraksi jotain todella aktiivista ja kiihkeää rotua. Tietenkin pitää ottaa huomioon, että jokainen rodun edustaja on ennenkaikkea yksilö. Silti joskus herää kysymys, miksi? Miksi pitää saada laumanvartija tai kiihkeä palveluskoira kerrostaloon, varsinkin perheessä on pieniä lapsia - jolloin koiraan kulutettu aika on todennäköisesti melko pieni? On tietysti ihmisiä jotka osaavat ja pystyvät tasapainottamaan arkensa niin että myös koiran aktivoimiseen kulutetaan tarpeeksi aikaa päivässä. Ei vain mahdu pienen ihmisen päähän - miksi pitää saada esimerkiksi käyttölinjainen malinois jos vähemmänkin kiihkeä koira riittää? Onko siinä joku egohifistelijäjuttu, kun on kiihkeä koira joka kiihtyy nollasta sataan puolessa sekuntissa ja lähtee kurvissa lapasesta, on taatusti trueharrastaja? Vai nähdäänkö maailma vaaleanpunaisten lasien läpi ja uskotellaan että kyllä ne omat taidot riittää?

Maailmassa on niin paljon koirarotuja että jokaiselle taatusti löytyy juuri se sopiva sesse. Nykyään suurin osa koiraihmisistä on sen verran valveutuneita että ovat tietoisia siitä, että kaikki koirat eivät sovi kaikille. Silti löytyy yhä niitä ihmisiä jotka yliarvioivat itsensä ja omat resurssinsa koiranpitoon - parhaimmillaan hankkivat koiran ihan vääristä syistä. Onko se että on kerran sattunut käymään varkaita pätevä syy hankkia suurikokoinen laumanvartija? Mielestäni ei, varsinkaan jos koira ei saa toteuttaa rodulleen tyypillistä käytöstä. Laumanvartijoilla on sisäänrakennettu tarve vahtia ja puolustaa reviiriään, samoin kuin vinttikoirilla juosta ja metsästykoirilla metsästää. Yksikään näistä ei ole kovinkaan onnellinen pienessä kerrostaloyksiössä jossa ne pääsevät kerran päivässä lyhyelle remmilenkille.  Jos haluaa koiran, on vähintäänkin reilua jo tulevaa koiraa kohtaan ottaa selvää sen rotuominaisuuksista, rodun tyypillisestä käytöksestä ja miettiä sen perusteella pystyykö tarjoamaan sille kodin jossa se on onnellinen.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Arvonnan tulokset

2 kommenttia:
Olin kamala ja arvoin tulokset kaksi tuntia etuajassa!


Onnetar suosi tällä kertaa Nettaa ja Riesa-belgiä! Onnea heille :) Huomenna lähtee tarkemmin mailia kaksikolle :)

maanantai 2. joulukuuta 2013

Onnistumisia 2013 ja tavoitteita 2014

Ei kommentteja:
Joskus tulee pohdittua sitä missä on onnistunut ja missä epäonnistunut oikein urakalla vuoden aikana. Me ollaan tää vuosi treenattu hyvinkin puoliteholla, ja suurin osa viime vuonna asettamista tavoitteista jäi suorittamatta. Haaveissa olis yhä edelleen se BH-koe, mutta seuraamiseen pitäis saada rutkasti lisää kestävyyttä ja virettä.

Onnistumiset vuonna 2013

Zira

  • Ollaan saatu tokoliikkeet melko toimivaksi paketiksi!
  • Ollaan treenattu agilityä kotona ja kerran ohjatuissa.
  • Käytiin yhdessä tokokokeessa (AVO3)
Otto
  • Pieniä perusjuttuja on otettu hallintaan (perusasento, luoksari)
  • Temppuiltu
  • Harjoiteltu pääasiassa keskittymistä, joka on jonkin verran parantunutkin :)


Tavoitteet vuodelle 2014

Zira
  • Tokohyppy vihdoin viimein kasaan!
  • Aktiivista tokoilua ja kokeisiin!!
  • MYNSK:ille tai ATT:lle agiliitämään
  • Agiepikset.
Otto
  • Perushallintaa paremmaksi
  • alokasluokan tokoliikkeiden harjoittelua
  • Mahdollisesti tokoepikset?
  • Lisää agiliitelyn muistelua.
Suurempia tavoitteita ei koirakaksikolle ensi vuodelle aseteta, mitä enemmän noista saadaan suoritettua sen parempi ;)