Tää on meidän maailma, se ei oo lakannu pyörimäst vielä.

That’s how a superhero learns to fly

Keskiviikkona Bettinan supermahtava belgijengi saapui jälleen rallattelemaan meidän pikkusen belgineidon kanssa. Otto Koiranen sai tällä kertaa nautiskella karkeloista sisätilojen puolella, sillä jätkillä olisi varsin todennäköisesti tullut sanomista keskenään. Pikkukoiran puuttumisesta huolimatta reippaan tunnin lenkki koirien kanssa oli ehdottoman mahtava, kun belgit saivat rullailla sänkkärillä ja remuta keskenään metsässä. Tavoilleni uskollisena pieni kuolemaa tekevä  jesarilla kasassa pysyvä Nikon sai tulla tallentamaan riehujaisista kuvamateriaalia.

Luttu <3

Molempien koirulaisten kanssa on lisäksi ollut aivan suunnaton treeniflow jokaisen mahdollisen lajin parissa. Zira on päässyt tokoilemaan ja jäljestämään pariin otteeseen. Jäljellä alkaa selkeästi syttyä jo pienen koiran päässä lamppu siitä mitä pitäisi tehdä. Ollaan otettu kertaalleen mukaan jo 90 asteen kulma, mistä pikkuotus selviytyi aivan itse! Pakkohan se on olla kovin ylpeä pienestä koirakaverista. Tokon puolella ollaan kyhätty jälleen liikesarjoja kasaan muunmuassa otettu paikkista häiriössä. Kaikki muut liikkeet ovat oikeastaan ihan kivasti hallussa, paitsi jäävä maahanmeno ja se paikkamakuu. Jos se alusta ei neitiä miellytä, hän ei koe tarvetta mennä maahan. Hienohelma :p

Ottokoirasen kanssa ollaan pääosin tehtailtu hyvänmielen kotipiha-ageja, eteenlähetyksiä ja siivekkeen kiertoa rimat maassa. Aivan mielettömän pätevä aksapiski! Lyhyessä ajassa pienen mustan keskittymiskyky on noussut aivan uusiin sfääreihin, se malttaa keskittyä ja suorittaa annetun tehtävän alusta loppuun HUOLELLA. Ollaan otettu sen kanssa tokoja muutaman perusasennon ja lyhkäisen seuruun verran. Ei vois ylpeämpi pienistä koiranpoikasista ollakaan.