Mielestäni jokaisen rodun kohdalla käyttöominaisuuksia ja ulkonäköä tärkeämpää pitäisi olla koiran terveys. Onko se, että rodun elinajanodote laskee puolella sen sairaan rakenteen takia, oikein? Terveys on koiran elämässä etuasemassa. Koira joka ei kykene liikkumaan normaalisti ja kärsii huonosta rakenteesta ja sairauksista ei taatusti ole onnellinen koira, toisin kuin sellainen; jonka elämää eivät varjosta terveydelliset ongelmat. Missä kohtaa lakattiin ajattelemasta koiraa ja keskityttiin lähinnä menestyksen tavoitteluun? Koira kun ei SERTeistä ja multichamppiooneista mitään ymmärrä.
Hyvänä esimerkkinä kannattaa verrata saksanpaimenkoiraa 1900-luvun alussa ja saksanpaimenkoiraa 2013. Kyseinen rotu oli alunalkujaan työkoira, joka pystyi uskomattomiin suorituksiin. Nykyisten näyttelylinjaisten saksanpaimenkoirien rakenne ei välttämättä anna periksi elää edes normaalia arkea. Tietysti kyseisten koirien rakenne on vuosikymmenten jalostustyön tulosta, eikä sitä muutamassa vuodessa korjata. Mutta jos nyt aloitettaisiin, voitaisiin kymmenen vuoden päästä olla huomattavasti paremmassa tilanteessa rodun kannalta.
Toisena esimerkkinä lyttykuonoiset koirat, jotka sairastavat usein hengitystien sairauksia. Tiibetinspanieli 1900-luvun alussa ja tiibetinspanieli nyt.
Myös rodut joiden luonnollinen synnyttäminen on vaikeaa, jollei lähes mahdotonta, käyvät sääliksi. Ihminen leikkii jumalaa, lopputulos on se etteivät koirat voi edes saattaa jälkikasvuaan maailmaan itse luonnollisesti.
Mitä me tästä opimme? Emme yhtään mitään.
Tää "näyttelyjalostus" on kyllä niin syvältä... On ok, että koirista katsotaan, että ne ovat ulkomuodollisesti rodunomaisia, muttakun kaikki pitää viedä liiallisuuksiin! Ei siitäkään mitään tulisi, että ulkomuotoa ei katsottaisi jalostuksessa ollenkaan koskaan miltään suunnalta, mutta sen pitäisi olla vain yksi pieni asia muiden joukossa.
VastaaPoistaJoku saisi kirjoittaa monet monet rotumääritelmät uudestaan, jos multa kysytään. Siis sellaisiksi, että esim. liiallista lyttykuonoisuutta ei hyväksyttäisi. Ja PEVISAt jokaselle rodulle, käsittäen tutkimukset kaikista ko. rotua riivaavista "perusongelmista" ja ehkä jonkinlainen "kevyempi" versio luonnetestistä, jossa vähän katsottaisi, ettei hullun arkoja tms. käytetä jalostukseen.
Vielä kun saataisi koiranettiin tiedot kaikista epi-tapauksista, häntämutkista, kivesvioista jne. jne. jne. tiedoista, niin olisi helpompaa katsoa, ettei yhdistä kahta sellaista, joilla on jotain samaa ongelmaa suvussa - kokonaanhan ei toki voi jalostuksesta karsia sukuja joissa ilmenee satunnaisia kivesvikaisia tai pari epilepsiaa jossain.