Oon tules niinku stunttimies

#täytekuva

Meillä on ollu hyvin hiljasta. Tosi hiljasta. Varsinkin treenirintamalla. On vaikee saada mitään aikaan, kun ulkona sataa kellon ympäri vettä, räntää, lunta ja kaikkea muuta mahdollista. Lisäks pimeys iski tainnuttavana siinä syyskuun puolivälin jälkeen. Vähän ollaan jotain sisätilatokosessioita harrasteltu sillointällöin molempien koiruuksien kanssa. Belgi on lähinnä temppuillut ja skipi pohtinut (edelleen) perusasennon ja maahanmenon erittäin salaisia saloja.

Kaiken turhan jillailun lisäksi Zirben terveyspuolella on tapahtunut muutoksia. Se sai eilen kolmannen kohtauksen vuoden sisään. "Kohtaukset", millä nimellä toistaiseksi kutsutaan niitä, alkaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Koira vain seisoo paikallaan, läähättää, tärisee ja huojuu. Aiemmin epäiltiin lievää epilepsiaa, mutta oireet eivät täsmää epikohtauksiin. Koira on sataprosenttisesti tajuissaan ja pystyy pyydettäessä liikkumaan eikä vajoa "muihin maailmoihin". Tällä hetkellä oikein kukaan ei tiedä mistä ne vois varsinaisesti johtua. Vahvoina vaihtoehtoina on vatsavaivat, sillä belgiä närästää välillä aika rankastikin, ruoasta riippumatta. Myös iästä johtuvat muutokset selässä on mahdollisia. En halua maalailla piruja seinille, mutta oirekuvaus sopii myös vahvasti diabetekseen, eli sokeritautiin. Ollaan menossa lähipäivinä eläinlääkäriin tutkimaan asiaa tarkemmin. Toivon syvästi, että kyseessä olisi pelkät vatsavaivat jotka korjaantuu jollain ihmelääkkeellä, eikä suinkaan mikään niin vakava ja lopullinen kuin selkävamma tai diabetes... Epin riskiä ei kuitenkaan vielä suljeta pois, sillä Zirpen pentuesisaruksella on epilepsia. Lihasjumeista tai nikamalukoista ei pitäisi olla kyse, sillä tyttönen on vähän aikaa sitten hierottu auki.

Nyt sormet ja varpaat ristissä odotetaan mitä elli on mieltä tapauksesta.