keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Toivepostaus osa 1: belgien linjajako

Iida heitti idean kirjoittaa tästä. Oman kokemuksen ja yhdessä vaihdettujen mielipiteiden perusteella kokoon kyhätty postaus.

Käyttölinjainen malinois
Belgianpaimenkoirien neljästä muunnoksesta tällä hetkellä kaksi (malinois ja tervueren) on jaettu selkeästi käyttö-, ja näyttelylinjaisiin koiriin. Kun ruvetaan puhumaan käyttölinjaisista koirista, on oletuksena että tarkoitetaan pääosin työ- tai palveluskoirakäytössä olleesta suvusta syntyneitä koiria. Sana käyttölinjainen tuo mieleeni sellaisia ominaisuuksia, kuin hyvä toimintakyky, suuri taistelutahto ja rauhallinen ja varma hermorakenne. Näyttelylinjaisiksi kutsutaan pääosin koiria, jotka ovat hyvin näyttelypuolella menestyneestä suvusta syntyneitä. Ne taas leimataan kärjistetysti "lapasiksi", joista on tehty vähemmän tavoitteellisten harrastajien versio rodusta. Monien mielestä tämä mustavalkoinen linjajako ei kuitenkaan ole koko totuus.

näyttelylinjainen tervueren
Koira jota käytetään palveluskoirakokeissa, pelastuskoirana tai virkatehtävissä tarvitsee "työssään" erittäin vahvaa hermorakennetta, kykyä työskennellä myös itsenäisesti ja erittäin hyvää paineensietokykyä. Vaikka käyttölinjaisia koiria ihannoidaan näiden ominaisuuksien takia, täytyy muistaa että kolikolla on myös toinen puoli. Yleistetysti ja oman kokemuksen pohjalta käyttökoirat ovat erittäin aktiivisia, temperamentikkaita ja ne vaativat paljon aktivointia ollakseen onnellisia. Tässä kohtaa unohdetaan, että koirat ovat edelleen yksilöitä. On käyttölinjaisia jotka pärjäävät vähemmällä aktivoinnilla sekä näyttelylinjaisia jotka vaativat saman verran aktiviteettia kuin käyttölinjaiset. Tästä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen.

"Käyttö- ja näyttölinjaisten koirien tarkasteleminen luonnetestin valossa ja niiden asettaminen tilastoksi ei anna siis täysin todellista kuvaa, eikä luonnetesti mittaa varsinaisesti koirien koulutettavuutta harrastus- tai työkäyttöön. Se on joka tapauksessa ainut olemassa oleva mittari, jota kautta edes jonkinlaista kiistatonta tilastoa tästä linjajaosta voidaan yrittää kasata". - Dogsports.fi

Aktiivisesta luonteestaan huolimatta
myös hyvän käyttökoiran on osattava
rauhoittua
Dogsports.fi:n artikkelissa Käyttö- ja näyttölinjaisten belgien erot luonnetestin valossa tulee esille, että suurimmat erot käyttö- ja näyttölinjaisten välillä tulevat toimintakyvyssä, puolustushalussa ja taisteluhalussa. Mutta yhä korostan, että jokainen koira on yksilö. Myös käyttölinjaisissa koirissa esiintyy koiria, joiden toimintakyky on puutteellinen tai heikko, jotka ovat hermorakenteeltaan varautuneita tai haluttomia taistelemaan saaliistaan. Tunnen hyvin monia, täysin näyttelylinjaisia belgianpaimenkoiria, jotka toimivat käyttöpuolella siinä missä käyttölinjaisetkin. Onko linjajako siis kuitenkin vain illuusio, jolla selitetään suuret luonne-erot rodun sisällä?

Kuten myös Dogsports.fi:n artikkelissa todetaan, käyttölinjaisilla koirilla on useammin enemmän käyttötuloksia kuin näyttelylinjaisilla. Käyttölinjaiset (tai ns "sekalinjaiset", näyttely- ja käyttölinjan risteymät) myydään ensisisijaisesti harrastaviin ja kokeneisiin koteihin, joissa tähdätään kisakentille. Näyttelylinjaisia pidetään helpompina, vähemmän aktiivisina ja temperamenttisina, joten niiden kohdalla kynnys antaa pentu myös pelkkään kotikoiran virkaan on varmasti matalampi. Käyttökoirat ovat luonteeltaan hektisempiä, terävämpiä ja haastavampia, joten ne tarvitsevat ihmisen, joka osaa tarjota niille toimintaa ja osaa käsitellä niitä turhautumatta. Pelkästään henkiset ominaisuudet eivät erota näitä linjoja toisistaan, vaan niiden välillä on myös fyysisiä eroja. Käyttö/sekalinjaisilla tervuereneilla on useasti vähemmän karvaa kuin näyttölinjaisilla, jonka takia niitä kuvataankin "pitkätukkamaleiksi".

Näiden ominaisuuksien jälkeen herää tavisharrastajalla monia kysymyksiä, joihin oikein kukaan ei tiedä vastausta. Miksi linjajako on tosiaan syntynyt? Miksi se on toteutunut vain näiden kahden muunnoksen kohdalla? Miksi käyttö- ja näyttelylinjan paremmuudesta kiistellään? Onko oikeasti linjajakoa olemassakaan, vai onko se vain tapa erottaa toisistaan yksilöt, joiden luonteissa on suurta eroa keskenään? Ovatko käyttölinjaiset lopulta niin hankalia ettei niiden hoidosta selviä maalaisjärjellä, kuten pelotellaan?


Postauksen kuvista kiitos Jonna N. ja Iida Seppälä, kaikki postauksen kuvat ovat käytössä luvalla.



2 kommenttia:

  1. Mun mielestä linjajako on olemassa ja vaikka niitä yksilöitä löytyy että on näyttis yhtä hyvä kuin käyttis niin samalla voidaan kysyä että jos joku tyttö näyttää pojalta ja käyttäytyy kuin poika niin siinäkin on vain yksilöstä kiinni. Huono vertauskuva, mutta kuitenkin. :D Myös ulkonäkö on tosi erilainen näyttiksillä ja käyttiksillä. Itse en esim. tykkää yhtään näyttölinjaisesta malista, mutta käyttö on tosi nätti. En tykkää liian suiposta päästä. Tosi hyvä teksti ja ihan asiaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Tottakai on jokaisella koiralla ihan yksilöstä kiinni, millaiset käyttöominaisuudet on ja onko se hyvä käyttö- vai näyttökoira. Tavallaan linjajako myös mahdollistaa sen, että on suurempi mahdollisuus saada sellainen koira kuin hakee :) kun etsii täpäkämpää koiraa jonka kanssa haluaa pärjätä kansallisissa lajeissa, varmaankin etsiytyy jonkun käyttökoirakasvattajan luokse. Jos taas haluaa koiran jonka kanssa voi harrastella sillointällöin tokoa, on "näyttelylinjakasvattaja" oikea osoite. Jokaisella on oma makunsa ulkonäön suhteen, itse tykkään koirasta jolla ei oo superpaljon karvaa :)

      Poista