tiistai 24. kesäkuuta 2014

Elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi.

Ukkosen ja hirmuisen sadekuuron mentyä menojaan sain suurensuuren inspiraation lähteä tokoilemaan ulos. Päätin pitkästä aikaa mielentilamentaalitreenin sijaan keskittyä tekniikkapuolelle, ajatuksena ihan vain muistella sitä teknistä osaamista.


Kaukoissa humputeltiin voittajaluokan tasolla. Otettiin ihan mielenkiinnosta tavalliseen m-i-m-i-m-vaihtoihin mukaan myös se voittajan seisominen. Kuten jo entuudestaan tiesin, Ziralla on pahana tapana i-s ja s-m vaihdoissa liikkua joko eteen- tai taaksepäin. Otettiin vaihtoja ihan lähietäisyydeltä, koko ajan namittamalla. Palkkasin jokaisesta vaihdosta ja ekstrasuperpalkka niistä joissa on paikallaanpysymisongelmaa. Zira jaksoi keskittyä tosi hyvin siihen mitä oltiin tekemässä, tosin välillä tarjosi istumisen sijaan maahanmenoa. Osaa kuitenkin itse korjata asennon kun huomaa etten reagoi. Tositosi tyytyväinen olen, tekee omalla tasollaan.

Jääviä namiteltiin kanssa, otettiin yksi koemainen seisominen, mutta muuten namittelin jo pääosin siitä kun teki liikeen oikein. Palkka tulee jäävissä (yleensä!) kun olen kävellyt yhden tai kaksi askelta pois koiran luota. Nami lentää koiran etujalkojen väliin ettei jää liikaa kiinni namikäteen. Seisomiset on nykyään jo tosi napakoita, saattaa yhden askelen ottaa ennen kuin pysähtyy. Maahanmenoissa on ollut jonkunverran takkuilemista joten tosiaan palkka tulee heti kun menee ensimmäisellä käskyllä kokonaan maahan.



Hyppyyn olen ihan supertyytyväinen! Tehtiin vain kerran tätä, koska teki tosi mainiosti ja rauhallisesti :) Hyppäsi vauhdikkaasti esteen yli, pysähtyi ja odotti ääntelemättä/steppaamatta käskyä ja istui heti käskyn saatuaan. Malttoi vielä odottaa rauhassa ennen kuin käskin luo, vapautin ja palkkasin heti kun lähti takaisinpäin. Kapulaa en taaskaan löytänyt että olisin voinut tsekata millä tolalla on ystävämme hyppynouto, mutta erittäin positiiviset fiilikset jäi kyllä!

Lopuksi humputeltiin vielä merkin muistelua, joka on tosiaan vielä erittäin vaiheessa.. tökkii merkkiä nenällä ja tassuilla. Mutta se sallittakoon, kun tuskin sitä liikettä koskaan tarvitaan! Ylijääneillä nameilla tehtiin vielä stoppeja tolpankierrolla. Stopit on kyllä pelkin bravuuri, pysähtyy kun seinään. Mahtava fiilis on kyllä nyt tokoilusta, melkeinpä tekis mieli vilkuilla koekalenteria..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti