Jaksoin pitkästä aikaa tehdä pikkupeekille perusteelliset tokotreenit. Mitä me tehtiin? Ei oikeestaan varsinaisesti MITÄÄN.
Pitkästä aikaa jaksoin "lämpätä" koiran tottisteluja varten kunnolla. Haukutin, leikitin, nostatin intoa. Annoin sen hyppiä nenille, olla kova jätkä ja saalistaa sydämensä kyllyydestä. Ja sieltä jostain karvan ja kuolan seasta löyty taas se asennebelgi, joka sanoo ärr ja tekee silleen niinku kunnolla. Tällä kertaa päätin, että nyt loppu löysäily. Siinä meinas belgillä iskeä epätoivo, kun mikään ei riittäny. Aina voi olla parempi, nopeesti, innokkaampi. Ja se oli.
Luoksarissa Zirbe yleensä ennakoi stoppia, pudottaa raviin ja kyttää. Nyt pähkäiltiin yhdessä, että sellanen peli ei kyllä vetele. Kun tehdään, tehdään kunnolla. Ei ravata, vaan käskystä sieltä sit tullaan ku naton ohjus. Ja Zirbuhan tuli! Vielä, kun saatais sekä into että tekniikka kasattua samaan pakettiin. Tän mahdollistamiseks tein pienen sotasuunnitelman. Lelun kanssa treenataan motivaatiota, mielentilaa ja yleistä vireisyyttä. Iltaruoalla belgi saa tahkota tekniikkaa, perusasentoja ja muuta pientä kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti