Miksi belgianpaimenkoira?

Koska muutkin, niin minäkin.

Vähän vajaa neljä vuotta sitten belgianpaimenkoira oli minulle täysin vieras rotu. En ollut edes harkinnut tosissani FCI1-ryhmän rotuja, paimenkoiria - kun oli aika ruveta miettimään ensimmäistä omaa koiraa. Meillä oli iänkaiken asunut metsästyskoiria, joten paimenkoira tuntui melko kaukaiselta ajatukselta. Mielessä pyöri tuolloin espanjanvesikoira, chow chow, dalmatialainen ja samojedi. Erilaisia rotuja kaikki, joten ehkä se 12-vuotias koirakuumeileva tyttö ei vielä ihan hahmottanut mitä koiralta halusi ;p Yksi toisensa jälkeen noista roduista karsiutui pois. Sitten tutustuin Lukaan, josta on tässä blogissa aiemmin jo puhuttukin. En tuolloin ollut edes suuremmin kiinnostunut tokosta tai muustakaan lajista harrastusmielessä, mutta belgi herätti kaipuun kokeilla kaikkea.

Luka herätti kiinnostukseni belgeihin, ja rotu vain "kolahti kerrasta", sitten alettiinkin jo haaveilla omasta painajaisesta. Ensin groenendaelista, ja Ziran myötä tervuerenista. Belgissä yksinkertaisesti on kaikkea, mistä koirassa tykkään. Sen lauma on sille kaikki, eikä se erkane liian kauas. Sitä voi pitää lähes poikkeuksetta irti pelkäämättä että se säntää hajujen perään palaamatta. Se on innokas ja helposti motivoitavissa oleva harrastuskaveri. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, eikä mieli edelleenkään ole suuresti muuttunut. Nykyään osaa jo ajatella objektiivisemmin ja löytää näistäkin huonoja puolia, mutta mitään niin huonoa en ole keksinyt, että rodusta luopuisin.

<3