Ikuisuusprojektimme toko

Olemme Ziran kanssa tehneet vakaan päätöksen (tai siis mä päätin, Zira tuijotti namia jonkinasteisessa transsissa) ettei me mennä tokokokeeseen ennen kuin ollaan oikeasti saatu nää lukuisat pikkuongelmat pois. Se että mennään tuomarille jolta saa helpon ykkösen, ei poista sitä tosiasiaa että siellä on niitä ongelmia. Ja ne  ongelmat on pääasiassa mun pään sisällä. Ja ne esiintyy useimmiten vain kokeissa. Treeneissä Ziran toko on täydellisyyttä hipovaa, kaukot on nopeat, luoksarin stoppi toimii, seuruun käännökset toimii, perusasennot on suoria. Treeneissä keskityn koiraan. Kokeessa keskityn tuomariin ja omaan tekemiseen ("käännyinkö mä nyt oikein", "käskinkö mä tarpeeks selkeästi"). Se päähenkilö - Zira, jää vähemmälle huomiolle.

Ensinnäkin mielentila. Jo kun astutaan kehään, koira nostaa järjettömät kierrokset. Ja kun kierroksilla käyvään belgiin lisää mun kisajännityksen, on katastrofin ainekset kasassa. Treeneissä en kiinnitä huomiota siihen kuinka kierroksilla pööki käy, mutta kokeessa huomaan että se on kuin dynamiittipötkö, räjähdysaltis ja arvaamaton. Treeneissä koira kuumenee niin että jäävä maahanmeno muuttuu istumiseksi, luoksetulon stoppi kääntyy koiran päässä "juokse lujempaa"-käskyksi. Ei se näistä palkkaa saa, mutta silti se yrittää. Millä saan koiran virettä laskettua kokeessa? Millä saan sen rauhoittumaan ja tekemään liikkeet tasaisen varmasti ja rauhallisesti? Kun oma olemus on jännittynyt ja hermostunut? 

Hyppy, meidän ikuisuusprojekti. Sekin liittyy voimakkaasti mielentilaan. Entisenä ja nykyisenä agilitykoirana Zira kiihtyy nähdessään hypyn, ja kun valmiiksi on jo kierrokset korkealla, liike menee nollille. Koira piippaa ja nostelee tassujaan hypyn perusasennossa, meinaa reagoida jo "valmis"-sanaan. Se hyppää kyllä, hyppää korkealta ja kovaa. Mutta se ei pysähdy. Ei kirveelläkään, se jatkaa matkaa esteen ympäri takaisin perusasentoon. Ihan sama millä kielellä sille huutelee stop ja seiso ja istu. Korvat meni pois päältä. Stop on täysin vieras käsite, vaikka se vajaa kymmenen minuuttia aikaisemmin luonnistui kyllä varsin mainiosti. 

Ennen koiralla oli liian vähän kierroksia, nyt liikaa. Saispa se asetettua itsensä nykyisen ja entisen välimaastoon, niin voitaisiin olla tyytyväisiä. olipas taas sekava postaus.