You're my everything

Toverikoira

Eilen saimme hyvin erityislaatuisia vieraita, kun meille matkasivat puolentoista tunnin matkan päästä ystäväni Laura ja tämän 13-viikkoinen jämtlanninpystykorva, Tosca. Tämä isokorvainen ja äänekäs pörröpallo oli meille ennestään tuntematon, mutta jopa vanhusliiga otti pennun vastaan melko hyvin. Olin yllättynyt varsinkin Zirasta, se ei kertaakaan ollut hitlerinä päällepäsmäröimässä pentua, vaan antoi sen melko hyvin olla. Ottoa taas ei kiinnostanut, as usual.

Blogger näköjään nielaisi näistä laadun. Huoh.

Tilannepäivitystä

Suunnitelmista poiketen, tämän vuoden joulukalenteri ei toteudu. Koneeni päätti mennä ja hajota, joten kuvia en pääse käsittelemään ja blogiakin joudun päivittelemään puhelimella ajan x.

Sirpa kävi viimeviikolla eläinlääkärillä sennutarkastuksessa. Otettiin pissanäyte, verikoe, kuunneltiin sydän ja tarkastettiin yleiskunto. Ei moitittavaa, ei edelleenkään merkkejä diabeteksestä tai muista elimellisistä ongelmista joita on tarjottu syyksi mummon hillittömään juomiseen. Vielä annetaan kahden viikon kipulääkekuuri muiden fyysisten kiputilojen pois sulkemiseksi, mutta sen jälkeen voidaan (toivottavasti!) todeta että meillä asuu terve sennukoira <3

Questions asked

Pelottavan kauniisti-blogin kirjoittaja heitti meitä 11 kysymystä-haasteella. Kiitos siitä :)
ehkä tää on viimenen kerta kun teen tän

Miksi päädyit ottamaan koiran juuri siltä kasvattajalta mistä se on? Oliko sinulla sen lisäksi muita vaihtoehtoja?

Meillä kumpikaan koira ei ole tullut suoraan kasvattajalta pentuna, joten tähän kysymykseen on hiukan vaikeaa vastata... Toisaalta Sirpen kohdalla ei voisi olla tyytyväisempi, sillä olin jo ennen Ziran ottamista tutustunut muutamaan Foolproofin koiraan ja pidin niistä kovasti.

Uros vai narttu? Miksi?

Meillä on kotona ollut aina lähinnä narttuja, mutta seuraavaksi aion ottaa ehdottomasti uroksen. Narttujen kanssa mulla ei itsellä oikein kemiat kohtaa, vaikka tämänkin hetkinen koira on narttu. Olen aina kokenut urokset luonteiltaan suoraviivaisemmiksi ja helpommiksi kuin nartut, tietysti poikkeuksia löytyy. Tarkoituksena on joka tapauksessa kastroida tuleva koira jossain kohtaa, niin juoksuiset nartutkaan ei ole sitten ongelma.

Onko koirasi helppo kuvattava? Kuvaatko mielummin riehuvia vai paikallaan olevia koiria? 

EI OLE. Zira on hyvin epäkuvauksellinen koira, eikä se pidä kameralle poseeraamisesta. Helpoiten siitä saa onnistuneita kuvia huijaamalla sitä katsomaan muualle, tai sitten heiluttelemalla nakkia kameran yläpuolella... Itse tykkään eniten kuvata riehuvia koiria, varsinkin jos niitä on useampia. Niihin kuviin saa vangittua sen fiiliksen, kun koirilla on maailman parasta kun ne saavat rällätä reikä päässä keskenään. Paikallaan olevia koiria tulee kuitenkin useiten kuvattua, mikä on vähän tylsää. Kuvista tulee usein aika samanlaisia eikä niillä ole juurikaan valokuvauksellista arvoa minulle. Tietysti onnistuneet kuvat on kiva säilyttää ja katsoa muutaman vuoden päästä miltä koira silloin näytti. Mutta on vähän turhauttavaa, kun muistitikulla on noin 200 samanlaista, samalla ilmeellä otettua pääkuvaa.

Onko jotain lajia missä et voisi kuvitella sinua ja koiraasi?

Koiratanssi on sellainen laji, etten voisi kuvitella harrastavani sitä. Laji on varmasti mahtava harrastus koiralle ja omistajalle, ja koiratanssiesityksiä on kiva katsella kehän laidalta. Syy siihen etten varmaankaan alkaisi tätä lajia harrastaa, on lähinnä se että oma koordinaationi ja kehonhallintani ei riittäisi. Enkä ole tarpeeksi pitkäjänteinen opettamaan koiralle tanssiohjelmaa. 

Haluatko että tulevaisuuden ammattisi liittyy koiriin / eläimiin? 

Joskus sata vuotta sitten haaveilin kovasti eläinlääkäriksi opiskelemisesta, kuten varmaan sadat muutkin eläinhullut pikkutytöt... Haave kuitenkin jäi, ja lähdin opiskelemaan liiketaloutta. Pitkään mietin myös eläintenhoitajaksi hakemista, mutta lopulta totesin, että en halua ammattini liittyvän suoranaisesti eläimiin. Haluan pitää tämän täysin harrastuksena, enkä usko että jaksaisin panostaa enää omien koirien treenaamiseen jos saisin jo työpaikalla yliannostuksen eläimistä. Olisi kyllä hienoa päästä joskus töihin johonkin eläintarvikekauppaan.

Mikä kuva on sellainen mitä et koskaan halua menettää? Miksi?

 

Tämä.

 

Onko sinulla jotain koiratarvike merkkiä jota erityisesti suosit ja joka menee muiden edelle? Miksi juuri se? 

Eipä oikeastaan, meidän koirilla on hyvin sekalaisesti vähän kaikkialta saatuja tai ostettuja varusteita. 

Onko sinulla treeneissäsi joku 'vakkarikuvajaa'? Kuka se on ?

 

Ei ole, tuttavapiirissäni ei ole hirveästi järkkärin omistavia tai kuvaustaitoisia ihmisiä, jotka ehtisivät tulla kuvaamaan meidän treenejä. 

Jos sinun pitäisi nyt alkaa harrastamaan (koira) lajia joka on sinulle täysin uusi, mikä se olisi? Miksi?

 

Rauniot! Oon muutamia rauniovideoita katsellut, ja se näyttää kyllä hirveän kivalta lajilta. Koira saa käyttää monipuolisesti sekä kroppaansa että nenäänsä, joten ehdottomasti kokeilisin jos pääsisin.

Harrastatko mitään muuta koiraharrastuksen lisäksi?

 

Välillä käyn heppailemassa, en varsinaisesti tunneilla, mutta tuttu pitää aina silloin tällöin tallitöitä ja  valokuvauskeikkoja vastaan yksityistunteja.

Mikä on maksimi määrä koiria kerrallaan?

 

Sanoisin, että siinä kahden ja viiden välillä. Tärkeintä on se, että lauma on toimiva ja tasapainoinen eikä koiria tarvitse pitää jatkuvasti eristettynä eri tiloihin tappelujen ehkäisemiseksi.

Tällä kertaa en jaksa keksiä enää kysymyksiä, joten jokainen halukas voi haastaa itse itsensä samoilla kysymyksillä :)

Linkitä blogisi!

Olit sitten jo ennestään tuttu tai aivan uusi naama -
LINKITÄ BLOGISI!

Joulukuu kolkuttelee jo ovella, mikä tarkoittaa tietysti Pienen Urhean Belgialaisen joulukalenterin aukeamista! Kahdenkymmenen neljän luukun täydeltä kuvia ja postauksia - ja tietysti muidenkin blogien esittelyjä. 

Mitä me sitten tehdään?

Linkitä oman blogisi http://-alkuinen osoite tämän postauksen kommenttikenttään, mielellään omalla nimelläsi. Joulukuun koittaessa arvovaltainen raati valitsee blogeista viisi kivointa, ja nämä pääsevät tulossa olevaan blogien esittelypostaukseen.  Aikaa teillä on 1.12.2015 saakka. Blogin lukijamäärällä tai koirien roduilla ei ole merkitystä, joten aivan kaikenlaisia (koira)blogeja saa linkitellä esille.

 

mitä meille kuuluu?

Alkaa jo pikkuhiljaa puuduttaa sanoa, että ei taaskaan yhtään mitään...

Päivät kuluvat koirien osalta lähinnä sohvalla makoillen ja lenkkeillen, en rehellisesti edes muista koska olisin viimeksi treenannut jomman kumman kanssa jotain, ellei nyt jotain pikaista olohuonetemppuilua lasketa. Nopeasti pimenevät illatkin vievät treeni-inspiraatiota, kun ei oikein huvita treenata pilkkopimeässä, eikä alaikäiselle ja ajokortittomalle ole hirveän helppoa liikkua (varsinkaan koiran kanssa) täältä valaistulle kentälle.  Koirat saavat siis vietellä pimeimmän kauden yli treenilomaa, tosin Zira saa pikkuhiljaa siirtyä täyseläkkeelle treenaamisesta ja muista nuorten hömpötyksistä. Mummokoira on edelleen oma energinen ja iloinen itsensä, mutta pikkuhiljaa alkaa jo vanhuudenhöperyys vaivata. Täyttäähän se jo pian 12, eiköhän se ole jo eläkkeensä ansainnut.

Ottopod on taas lähdössä kohti leikkausta, sillä pappakoira on kehitellyt kylkeensä taas kohtuullisen massiivisen rasvapatin, joka poistetaan muutaman viikon päästä.

Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin:

valaiskaa rakkaanne kun illat pimenee! 😘🐾 #näypimeässä #lights #autumn #darkness #mastersofdarkness #belgianshepherd #schipperke

Kuva, jonka Nenni 🎀 (@breakthebridges) julkaisi 28. 10ta 2015 klo 8.53 PDT

Autumn is a second spring when every leaf is a flower.