Meni miten meni kuha seison suoras itelleni

Otto on oman elämänsä supermies. Pikkuskipi on ollut vähän paitsiossa treenien suhteen, kun ei jaksa/viitti/ehdi/u name it treenaamaan pelkiä, Otto on lomaillut vähän siinä sivussa. Nyt kun belgi jäi viikoksi lomailemaan Lohjalle meidän 10.8 saakka ulkomaanmatkan takia, päätin repästä ja ottaa Oton kanssa pienet reenilöt.

Alotettiin ottamalla lyhyt kaukokäskyvideodemonstraatio (hyi mikä sanahirviö) Jonnalle. Sen jälkeen viriteltiin pikkuskipi sellaiseen räjähtävään dynamiitti-moodiin, jossa se kävelee vaikka päällään ja kaikki on kivaa ja mahtavaa. Aluksi otettiin ihan perusasentoa ja lyhyttä seuruuta superhyperpalkalla, nakkia naamariin aina kun malttoi keskittyä. Sitten otettiin vähän luoksaria. Ei olla suotu ajatustakaan millekään stopille, pääasia että on mahtikivaa tulla lujaa luokse ja istua eteen killittämään. Pikkuskipi on varsin liikkis otus, varsinkin kun se tekee ihan täysiiiii.

Pienen toko-operaation jälkeen otettiin kahdella esteellä eteenlähetyksiä, eli nakinpala lensi ja käsky kävi, koira ryntäsi nakille ja siitäkin supermegapalkka. On se varsin pätevä pikkuotus. Jos pääsemme matkaamaan viikonloppuna Sussua ja Linkkiä moikkaamaan, ehdottomasti otan Otonkin temppuilemaan jotain sinne.

Pitkästä aikaa hyvä mieli treenien jälkeen. Jonkun aikaa on ollut jo ns väkisin vääntämisen maku treeneissä. Sen takia koirat onkin viettäneet pientä treenitaukoa. Treenien suunnittelu on tullut perusteellisesti korvista ulos, mutta nyt erittäin spontaanien pikkutreenien jälkeen tuntuu siltä, että näitä vois tehdä enemmänkin. Mulla on mahtikoirat, vaikka molemmat osaakin olla halutessaan todellisia aaseja. Silti molemmat on superkoiria.